Suomen yleiskielessä puhutaan miehistä ja naisista, mutta murteissa etenkin vanhemmille miehille ja naisille on muitakin termejä. Miehiin viittaavia sanoja ukko ja äijä pidetään usein positiivisina mutta naisiin viittaavia akkaa ja ämmää negatiivisina. Missä tasa-arvo?
Ukko ylijumala oli aikamoinen äijä
Ukkoa palvottiin muinoin Suomessa hyvin suuressa määrin. Ukko oli ylijumala, joka määräsi koko elämän tahdin. Ehkäpä ei sitten ole ihme, että hänen nimessään on yhä edelleen positiivinen kaiku ja miehet ovat mielellään ukkoja. Usein he käyttävät ukko-nimitystä myös poikavauvoistaan hyvinkin ylpeinä. Naisetkin saattavat puhua ukoistaan tarkoittaen sillä sekä miehiään että poikiaan, mutta miehistä puhuttaessa sävy ei välttämättä ole aina positiivinen.
Jostain syystä yleiskielessä ukko on kuitenkin säilyttänyt plussamerkkinsä; ehkäpä juuri vauvojen ansiosta tai sitten sen, että miehille ukko-nimitys on yleensä positiivinen. Toki hymyilevillä lumiukoilla voi myös olla osuutta asiaan.
Äijä-nimitys on noussut viime vuosina ihan uuteen lentoon. On äijäruokaa ja äijäjoogaa, ja äijänä on erittäin hienoa olla. Tuntuu siltä, että nykyään kaikki itseään kunnioittavat miehet haluavat olla äijiä ja kutsuvat poikiaankin äijiksi. Äijänä on trendin huipulla!
Juoruämmät ja noita-akat
Äijän parina murteissa on ämmä. Jotenkin on vaikea kuvitella, että naiset hehkuttaisivat ämmänä oloa niin paljon kuin miehet nykyään äijyyttään. Ämmässä on jostakin syystä hyvin negatiivinen sävy, aivan kuten ukko-sanan parissa eli akassa.
Akka ja ämmä mielletään usein hampaattomiksi, juoruileviksi harmaahapsiksi, joilla on rääkyvä ääni ja hurjankuuloinen nauru. En ole kuullut kenenkään kutsuvan tyttövauvaansa tai taaperoikäistä neitokaistaan akaksi tai ämmäksi, ja ihmettelisin kyllä suuresti, jos kuulisin. Sen verran negatiivisia nuo molemmat termit ovat.
Mahtaisiko syynä tähän epätasa-arvoon olla se, että miehet saattavat usein puhua naisista negatiiviseen sävyyn? Juoruämmä ja noita-akka ovat yleiskieleen kuuluvia sanoja, jotka eivät kovinkaan paljon imartele kohdettaan. Koska kirja- ja yleiskieli ovat syntyneet suurimmaksi osaksi miesten vaikutuksesta, ukko ja äijä ovat positiivisia sanoja mutta akka ja ämmä negatiivisia. Voisiko asia tosiaan olla noin?
Ukkomies muttei akkanainen
Vielä yksi kummallisuus, johon eräs ystäväni kiinnitti huomiota avioiduttuaan muutama vuosi sitten: Kun mies menee naimisiin, hänestä tulee ukkomies. Saman periaatteen mukaan naisesta pitäisi tulla akkanainen. Mutta eipä sellaista termiä ole suomen kielessä käytetty ainakaan kovin laajalti.
Ehkäpä pitää sitten vain tyytyä siihen, että miehet määräävät tahdin ja käyttävät toisistaan monenlaisia yleisnimiä, joista kaikki ovat positiivisia. Me naiset saamme tyytyä olemaan vain naisia, jos emme halua negatiivista leimaa otsaamme. Ja vaikka meillä olisi ukkomies rinnallamme, emme silti saa edes akkanaisen arvonimeä. Näinkö epätasa-arvoinen suomen kieli tosiaan on?
Epätasa-arvoa lieventänee kuitenkin joka vuosi 8.3. vietettävä naistenpäivä – miehillähän ei vastaavaa ole. Kieliluotsi toivottaakin oikein tasa-arvoista naistenpäivää kaikille, myös akoille ja ämmille!
Akka/ämmä ja ukko/äijä kesätunnelmissa!
