Kun maailmaan syntyy uusi ihminen, hänelle annetaan melko pian nimi. Nimi – varsinkin etunimi – on tärkeä osa ihmisen identiteettiä. Millainen nimi olisi objektiivisesti ajateltuna paras ja millä perusteella?
Tavujen määrä ratkaisee
Kun lapselle annetaan nimi, perusoletus on se, että nimeä myös käytetään. Nimiä tutkittaessa on kuitenkin huomattu, että monet niistä vääntyvät lempinimiksi kuin itsestään.
Yleensä sellaisen kohtalon kokevat kolme- tai useampitavuiset nimet. Tuskin kovin montaa Tapania kutsutaan Tapaniksi arkielämässä; Tapsa tai jokin muu väännös on tavallisempi. Sama ilmiö koskee kuitenkin myös yksitavuisia nimiä: moni Tom on Tomppa. Jos haluaa lapselleen nimen, jonka vääntely on epätodennäköistä, kannattaakin valita kaksitavuinen nimi.
Ja tosiaan: tavujen määrä on se ratkaiseva tekijä, ei nimen kirjainten määrä! Vaikka Anu-nimessä on vain kolme kirjainta ja Martta-nimessä tuplasti enemmän, molemmat nimet ovat silti kaksitavuisia ja siten ainakin periaatteessa yhtä lailla turvassa vääntelyltä.
Vaikeita äänteitä ja diftongeja vältetään
Kaksitavuiset nimetkään eivät silti täysin varjellu väännöksiltä. Aika harva Petri on Petri vain; Pete lienee yleisin Petrin lempinimi. Miksi niin? Ilmiö johtunee ärrästä; Pete on helpompi ääntää kuin Petri. Sama koskee diftongeja: Toivo ei ole niin napakka nimi kuin sen väännös Topi.
Usein väännöksistä tulee ajan myötä uusia nimiä. Muutama kymmenen vuotta sitten Rami oli vain väännös Raimosta; nykyisin niitä pidetään erillisinä niminä. Nimien suosio vaihtelee vuosittain, ja joka vuosi julkaistaan lista edellisen vuoden suosituimmista nimistä.
Väestörekisterikeskus julkaisikin jokin aika sitten listan vuoden 2017 suosituimmista nimistä. Viime vuoden 10 suosituimmasta tytön etunimestä 9 on kaksitavuisia. Poikien etunimissä vastaava luku on 8. Lisäksi suurimmassa osassa nimistä on vältetty vaikeita äänteitä ja diftongeja. Ihmiset siis tuntuvat haluavan lapsilleen käytännöllisiä nimiä!
Onko nimellä väliä?
Pitääkö nimen sitten välttämättä olla käytännöllinen? Ovatko lempinimet paha asia? Ei välttämättä. Nimen hyvyys on täysin kiinni ihmisestä. Jotkut pitävät nimien vääntelystä ja saattavat kutsua lastaan monellakin eri nimellä. Toisten mielestä taas nimi on kiveen hakattu; kun se on kerran päätetty, muita vaihtoehtoja ei ole.
Vaikka nimi on tärkeä osa identiteettiä, sen hyvyyden perusteluja on yhtä monta kuin ihmisiäkin. Joka tapauksessa jokainen varmasti valitsee lapselleen sen omasta mielestään parhaan nimen, oli se sitten muiden mielestä millainen tahansa!
Myös nimikirjoista voi olla apua sopivan nimen valitsemisessa.
