Eräs ulkomaalainen tuttavani luuli, että suomen kielen penkki on yleisnimi kaikille istuimille. Kun sitten yritin selittää hänelle, millainen istuin penkki oikeastaan onkaan ja miten se eroaa muista istuimista (esimerkiksi sohvasta), törmäsinkin yllättäviin vaikeuksiin.
Penkistä voi kyllä antaa yleisen määritelmän: penkki on pehmustamaton, selkänojaton, monelle istujalle tarkoitettu istuin. Tuo määritelmä on kuitenkin erittäin helppo myös kumota yksi piirre kerrallaan.
Pehmustamaton?
Joku on joskus väittänyt, että pehmustettu penkki on sohva. Se ei kyllä pidä paikkaansa. Penkit ovat kyllä yleensä pehmustamattomia, mutta poikkeuksiakin löytyy. Esimerkiksi sellaiset monenistuttavat penkit, joita näkee joskus edelleen vanhahkoissa junissa, ovat usein pehmustettuja. Myös uudehkojen kirkkojen ja seurakuntatalojen penkit saattavat olla pehmustettuja. Ja silti ne ovat penkkejä eivätkä sohvia!
Selkänojaton?
Ruokapöydän ympärillä olevat ja liikunnassa käytettävät penkit ovat yleensä aina selkänojattomia, mutta itse asiassa aika monissa muissa penkeissä on selkänoja – puistonpenkeissä, junanpenkeissä, kirkonpenkeissä jne. Tuokaan kriteeri ei siis aina päde.
Monelle istujalle tarkoitettu?
Tämä pitää kyllä paikkansa, jos käytetään kirja- tai yleiskieltä. Mutta puhekielessä ja murteissa penkki voi olla myös yhdenistuttava jakkara tai tuoli. Ja nykyajan junanpenkitkin ovat yleensä yhdenistuttavia…
Jyrääkö penkki?
Miten siis penkki pitäisi määritellä? Oliko ulkomaalainen tuttavani sittenkin oikeassa? Voisiko penkki sittenkin olla synonyymi istuimelle? Tottahan on, että istuin-sanaa kuulee etenkin puhekielessä yhä harvemmin. Nähtäväksi jää, syrjäyttääkö penkki lähivuosina kokonaan istuimen!
Penkkejä on monenlaisia.
