Toisesta maailmansodasta on kirjoitettu röykkiöittäin kirjoja vuosikymmenien aikana. Ja koska uudetkin sukupolvet ovat kiinnostuneita noista Euroopan historiaa mullistaneista vuosista, julkaisujen määrä ei luultavasti pienene vielä lähivuosinakaan.
Näkökulma on vuosien myötä ehkä kuitenkin hieman muuttunut; ennen valokeilassa olivat enemmän sotatapahtumat ja sotilaiden omat kertomukset, nykyään taas keskitytään pikemminkin siihen, miten sota vaikutti tavallisten ihmisten elämään. Jos nuo tavalliset ihmiset ovat myöhemmin nousseet kuuluisuuksiksi, sitä enemmän tarinat lukijoita kiinnostavat.
Niin on asia myös Nicholas Bestin kirjoittaman kirjan Viisi päivää jotka vavisuttivat Eurooppaa – Silminnäkijäkertomuksia toisen maailmansodan viimeisistä hetkistä suhteen. Saimme kollegani kanssa kirjan käännettäväksemme keväällä 2013, ja kauppoihin se tuli viime syksynä.
Kuuluisia henkilöitä sisältävä sotakirja
Vähän yli kolmesataasivuinen teos kertoo monen eri henkilön kokemuksista toisen maailmansodan viitenä viimeisenä päivänä. Henkilöistä osa on nykyäänkin tunnettuja maailmanluokan julkkiksia, kuten Sophia Loren ja paavi Benedictus, osa taas oman aikansa kuuluisuuksia, esimerkiksi natsijohtajat. Kaikki kirjassa kuvatut henkilöt eivät kuitenkaan ole tunnettuja; heidät on ehkä otettu mukaan vain siksi, että heillä oli tärkeä rooli noina päivinä, tai sitten heidän tarinansa olivat muuten vain niin kiinnostavia!
Kirjan kertomukset ja kuvat ovat joiltakin osin hyvin karmivia, mutta sotahan on tunnetusti aina julmaa. Ehkä on rauhan kannalta hyväkin, että sodan kauheus välittyy tämän kirjan kertomusten ja kuvien myötä myös suomalaisille nykysukupolville, joiden ei ole tarvinnut itse sitä kokea.
Käännösprosessin haasteita
Kirjan käännöstyö oli kokonaisuudessaan mukava projekti. Minulla oli jo etukäteen melko hyvät pohjatiedot toisesta maailmansodasta, joten aihe ei tuntunut lainkaan vaikealta. Myös kirjassa kerrotut tarinat olivat karmivuudestaan huolimatta mielenkiintoisia, ja niiden takia kirjaa käänsi ihan ilokseen.
Kirjan valtavan suuri henkilökaarti ja hieman sekava rakenne kuitenkin häiritsivät nautintoa jonkin verran; jokaisesta henkilöstä kerrottiin aina vain pätkä kerrallaan, sitten hypättiin toiseen henkilöön, sitten kolmanteen jne. Ja koska myös tuntemattomampia henkilöitä oli niin paljon, joskus saattoi olla vaikea muistaa, kenestä nyt olikaan kysymys ja mitä kyseiselle henkilölle oli aiemmin tapahtunut. Pahoin pelkään, että myös suomenkielisen kirjan lukija kamppailee samojen ongelmien kanssa, joille kääntäjä ei valitettavasti voinut mitään!
Myös virkkeiden pituus ja epäselvät viittaussuhteet saivat kääntäjän silloin tällöin raapimaan päätään oikein kunnolla. Jos virkkeen pituus on 8 riviä ja siinä kerrotaan kolmesta miehestä, keneen heistä virkkeen neljännellä rivillä esiintyvä he eli hän viittaa, ja viittaako virkkeen viimeisen lauseen he eli hän siihen samaan henkilöön vai johonkin muuhun noista kolmesta miehestä?
Päättelykyvyn lisäksi myös muistin oli oltava huippuvireessä tuollaisia kohtia käännettäessä, sillä koko ajan oli oltava kärryillä siitä, mitä kenellekin oli tapahtunut kirjan aiemmissa luvuissa. Kirjan kieli oli kuitenkin onneksi suurimmaksi osaksi yleistajuista, eikä siinä juurikaan esiintynyt selvittelyä vaativia erikoistermejä. Siksi myös ne monet mammuttivirkkeet epäselvine viittaussuhteineen selvitettiin kunniallisesti ja kääntäjät voivat olla tyytyväisiä lopputulokseen!
Yksi asia jäi kuitenkin vähän hampaankoloon: kustantajan kirjalle antama nimi. Siinähän on nyt selvä kielioppivirhe, sillä Viisi päivää jotka vavisuttivat Eurooppaa vaatisi suomen kieliopin mukaan tietysti pilkun päivää-sanan perään. Tässä tapauksessa sovelletaan kuitenkin yleistä käytäntöä, jonka mukaan otsikoissa tulee välttää pilkkuja jopa siinä määrin, että kielioppisääntöjä on lupa rikkoa. Ja siihen minäkin lopulta jouduin alistumaan keskusteltuani asiasta kustantajan kanssa. Joissakin tapauksissa kielioppisääntöjen on vain väistyttävä yleisten käytäntöjen tieltä!
Kirja moneen makuun
Voin suositella mielenkiintoista Viisi päivää jotka vavisuttivat Eurooppaa -kirjaa monenlaisille ihmisille: 1) toisen maailmansodan loppupäivien tapahtumista kiinnostuneille, 2) henkilöille, joita kiinnostaa, millaisissa olosuhteissa monet kuuluisuudet elivät ja mitä he tekivät toisen maailmansodan viimeisinä päivinä sekä miten sota vaikutti heidän tulevaisuuteensa ja 3) kaikille, jotka haluavat kasvattaa yleissivistystään.
Kirja ei kuitenkaan välttämättä sovellu lapsille eikä herkille ihmisille karmivien tarinoidensa ja järkyttävien kuviensa vuoksi. Myös muistihäiriöistä kärsivillä voi olla vaikeuksia pysyä kärryillä kirjan sekavan rakenteen vuoksi. Suurimmalle osalle suomalaisista kirja on kuitenkin hyvää täydennystä kirjahyllyn lisäksi myös yleissivistykseen!
Toisesta maailmansodasta kertova kirja on mielenkiintoista mutta paikoitellen pelottavaa luettavaa.
