”Pitääköhän asia paikkansa?” ”Se ei pidä paikkaansa.” Simppelit repliikit, mutta niissäkin piilee oma kirjoitusvirhevaaransa. Ongelmia voi nimittäin tuottaa a-kirjainten määrä – usein myös natiivisuomalaisille.
Kun lause on myönteinen (asia pitää paikkansa), paikkansa-sanassa on vain kolme a-kirjainta. Kielteisessä lauseessa (asia ei pidä paikkaansa) taas paikkaansa-sanan a-kirjaimia on neljä.
Myönteisen ja kielteisen muodon erossa ei sinänsä ole mitään outoa, sillä ilmaisun paikka-sana taipuu ihan normaalisti. Tämä käy hyvin ilmi, kun verrataan ”pitää paikkansa” -ilmaisua vaikkapa ”pitää oman sukunimensä” -ilmaisuun.
”Asia pitää paikkansa” -ilmaisussa paikka-sana käyttäytyy aivan samalla tavalla kuin sukunimi-sana ilmaisussa ”hän pitää oman sukunimensä”. Sama pätee myös kielteisiin muotoihin ”asia ei pidä paikkaansa” ja ”hän ei pidä omaa sukunimeään”. Olisi selvä virhe, jos tekstissä lukisi ”hän pitää omaa sukunimeään” tai ”hän ei pidä oman sukunimensä”. Vaikka paikka-sanassa ero ei ole niin selkeä kuin sukunimi-sanassa, sama sääntö pätee siihenkin.
Se vanha viisaus, että kirjainten määrällä on suomen kielessä väliä, pitää siis paikkansa tässäkin tapauksessa. Mutta että tällaisia ongelmia olisi vain ulkomaalaisilla suomen kielen opiskelijoilla – se taas ei pidä paikkaansa!