Ihminen tekee mielellään mukavia asioita. Minä esimerkiksi autan mielelläni ihmisiä kieliasioissa – siitäkin huolimatta, että nykyään monet ihmiset mieltävät mielellään-sanan samannäköiseksi tekijästä riippumatta.
Suomen kieliopin mukaan mielellään-sanaan vaikuttaa kuitenkin tekijä: kuka se on, joka tekee mielellään. Mielellä-sanaan liitetään tekijästä kertova possessiivisuffiksi, joka on -ni (tekijä minä), -si (tekijä sinä), -än (tekijä hän tai he), -mme (tekijä me) tai -nne (tekijä te).
On siis aivan oikein, että hän ja he puuhailevat kaikenlaista mielellään. Minä kuitenkin autan mielelläni (en mielellään) ja kysyn sinultakin, tulisitko mielelläsi (et mielellään) mukaan. Sama koskee meitä ja teitä: me tulemme mielellämme ja te taas mielellänne.
Silti monesti kuulee sanottavan kieliopin vastaisesti: ”tulen mielellään”. Se on sama kuin jos omalla autollaan ajaessaan sanoisi: ”ajan autollaan”. Kielipuritaanille herää silloin kysymys, kenen autolla puhuja oikein ajaa – tai kenen mielen mukaan toimii.
Mielellään-sana ei siis kaikissa tapauksissa ole samannäköinen. Siihen tulee suomen kielioppisääntöjen mukaan liittää oikeanlainen, tekijän ilmaiseva possessiivisuffiksi tapauskohtaisesti. Ja senhän me teemmekin mielellämme!
