Sanotaan, että poikkeus vahvistaa säännön. Mutta onko kyseessä poikkeus sääntöön vai poikkeus säännöstä?
Oikea vastaus on ”poikkeus säännöstä”. Suomen kielessä poikkeus-sanan kanssa käytetään aina elatiivia (säännöstä), ei koskaan illatiivia (sääntöön).
Mutta miksi tuo ”poikkeus sääntöön” sitten meinaa niin monilta livahtaa jopa ihan viralliseen asiatekstiin? Syyttävä sormi osoittaa taas vieraita kieliä. Esimerkiksi englanniksi poikkeus-sanan yhteydessä käytetään prepositiota to – joka ilmaisee samaa kuin suomen illatiivi. Etenkin paljon englantia kirjoittavat saattavat vahingossa mennä englannin mallin mukaisesti, vaikka kirjoittavatkin suomeksi.
Tämäkin on siis asia, joka pitää vain muistaa. Eikä tästä säännöstä ole edes poikkeuksia!
