”Ota mukaan kummatkin kengät!” ”Ota mukaan kumpikin kenkä!” Osaako kielikorvasi sanoa saman tien, onko noilla käskyillä merkityseroa? Ja jos on, mikä se on?
Jos mukaan käsketään ottaa ”kummatkin kengät”, kenkiä on kaksi paria eli yhteensä neljä. Jos taas mukaan otetaan ”kumpikin kenkä”, puhutaan vain kahdesta kengästä eli yhdestä kenkäparista.
Kumpikin, kumpikaan, kummatkin, kummatkaan… ja vielä taivutusmuodot päälle! Joskus voi tosiaan olla vaikea hahmottaa, mikä muoto pitäisi valita. Säännöt ovat kuitenkin periaatteessa ihan selkeät:
Yksikössä olevaa kumpikin-sanaa käytetään samoissa yhteyksissä kuin molemmat-sanaa: ”Ruokin äsken kummankin kissani.” Kumpikaan-sanaa taas käytetään silloin, kun lause on kielteinen: ”En ole vielä ruokkinut kumpaakaan kissaani.”
Monikossa olevaa kummatkin-sanaa taas käytetään vain, jos nuo kaksi puheen kohteena olevaa asiaa ovat ryhmiä tai muuten muodostuvat useammasta kuin yhdestä jäsenestä. Esimerkiksi jos minulla olisi sekä kissoja että koiria, voisin kertoa: ”Ruokin ne kummatkin (sekä kissat että koirat) säännöllisesti.” Ja vastaavasti kummatkaan-sanaa käytetään kielteisessä lauseessa: ”En ruoki kumpiakaan (en kissoja enkä koiria) säännöllisesti.”
Nyrkkisääntönä kannattaa siis muistaa, että yksikkö (kumpikin) on yleisempi – vaikka usein monikko (kummatkin) saattaisi ensi kuulemalta kuulostaa paremmalta. Kummallakin muodolla on kuitenkin oma tehtävänsä!
