Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Islannissa ja Virossa vietetään isänpäivää joka vuosi marraskuun toisena sunnuntaina. Myös muualla maailmassa isänpäivä on tuttu käsite, mutta useissa maissa sitä juhlitaan kesäkuun kolmantena sunnuntaina.
Isänpäivän marraskuinen ajankohta Suomessa ja muissa Pohjolan maissa oli alun perin kauppiaiden idea: sen avulla haluttiin piristää vuoden hiljaisimman ajan myyntiä ennen joulusesongin alkua. Suomessa isänpäivän vietto on vakiintunut vuodesta 1987 alkaen.
Tasa-arvo ei täysin toteudu
Isänpäivä on tasa-arvon periaatteita kannattavassa Suomessa hieman mystinen ilmiö äitienpäivään verrattuna. Äitienpäivän ja isänpäivän välinen tasa-arvo ei nimittäin näytä toteutuvan täysin. Ensinnäkin äitienpäivä on virallinen liputuspäivä, isänpäivä ”vain” vakiintunut liputuspäivä. Toiseksi päivien nimet ovat epäloogiset: äidit ovat monikossa, kun taas isää on vain yksi.
Toki äitienpäivä on huomattavasti vanhempi ilmiö kuin isänpäivä. Äitejä on juhlittu vakiintuneesti toukokuun toisena sunnuntaina jo vuodesta 1927 alkaen, eli 60 vuotta pidempään kuin isää. Se voi siis selittää päivien liputusperiaatteen eron. Päivien juhlimisvuosien määrän ero ei kuitenkaan selitä päivien nimitysten epäloogisuutta.
Päivissä on tietysti myös paljon samaa: Sekä äitienpäiväksi että isänpäiväksi päivänsankareille ostetaan lahjoja ja tehdään kortteja. Molempina päivinä lähisuku kokoontuu usein yhteen. Lasten ja puolison oletetaan vievän päivänsankarille aamiainen sänkyyn, ja päiväkahvipöydässä komeilee muhkea täytekakku. Koska yhtäläisyyksiä on kuitenkin niin paljon, äitienpäivän ja isänpäivän erilainen nimeämisperiaate hämmentää. Mitä syitä monikko-yksikköeroon voisi olla?
Juhlitaan kaikkia äitejä mutta vain omaa isää
Monet tuntuvat ajattelevan, että äitienpäivänä tulee juhlia ja huomioida kaikkia äitejä, olivatpa he sitten omia sukulaisia tai eivät. Sen sijaan isänpäivänä muistetaan yleensä pelkästään omaa isää ja isoisiä.
Isänpäivä on tavallaan yksityisempi juhla kuin äitienpäivä. Isänpäivänä ei jaeta isänpäivämitaleja eikä -kunniamerkkejä. Ravintolat eivät tarjoa kaikenkattavia isänpäivälounaita ainakaan niin näyttävästi kuin äitienpäivänä. Kukkakaupatkaan eivät tee samanlaista huipputiliä isänpäivänä kuin äitienpäivänä. Miksi?
Isyys voi jäädä piiloon
Etenkin ennen vanhaan äitiys oli huomattavasti näkyvämpää kuin isyys. Kaikki tiesivät, ketkä olivat äitejä, mutta miehistä ei välttämättä tiennyt, oliko heillä lapsia vai ei. Lapset olivat äitinsä hoivissa, eikä isä välttämättä osallistunut lastenhoitoon lainkaan.
Äidistä oli myös ennen (biologisen) lapsen syntymää näkynyt fyysisesti, että hänestä tulee äiti. Sen sijaan lapsen isän henkilöllisyys ei välttämättä kaikissa tapauksissa ollut edes selvillä. Toisaalta myös perheettömät miehet saattoivat olla isiä. Ehkä isänpäivä ei ole laajentunut äitienpäivän mittoihin siksi, että isyyttä on joskus edelleenkin vaikeampi nähdä ulospäin kuin äitiyttä?
Miesten elinikä on perinteisesti ollut lyhyempi
Yksi syy äitienpäivän ja isänpäivän erilaisiin nimeämisperusteisiin voisi olla se, että naiset ovat yleensä pitkäikäisempiä kuin miehet. Kun äitienpäivää alettiin viettää 1900-luvun alkupuolella, sukupuolten väliset erot elämän pituudessa olivat usein hyvinkin suuret. Miehet kuolivat naisia aiemmin, eikä isoisiä välttämättä ollut enää elossa vaikka isoäitejä olikin. Kun vietettiin äitienpäivää, juhlakaluja saattoi omassa lähipiirissä olla kolme, kun taas isänpäivää juhlittaessa kohteena oli ehkä vain yksi henkilö.
Ääntämisen oikotiet ja tyyliseikat
Toinen mahdollinen ja ehkä todennäköisempi selitys voi löytyä päivien suomenkielisten nimitysten suuhunsopivuudesta. Monissa muissa kielissä sekä äitienpäivän että isänpäivän nimissä käytetään yksikköä: äidinpäivä ja isänpäivä.
Suurimmassa osassa suomen murteita d on kuitenkin vieras äänne, joten monikollinen äitienpäivä on suomalaiselle helpompi ääntää. Lisäksi monikollisen muodon etuna on se, että se äännetään samalla tavalla joka puolella Suomea, toisin kuin yksiköllinen muoto. Jos äitienpäivän nimenä olisi äidinpäivä, se olisi käytännössä kuitenkin äitinpäivä, äirinpäivä jne. murrealueesta riippuen.
Miksei isänpäivä sitten ole isäinpäivä tai isienpäivä? Muistelen kuulleeni, että jossakin vaiheessa päivää tosiaan nimitettiin isäinpäiväksi. Puhutussa kielessä toinen i jäi kuitenkin usein ääntämättä, jolloin päivän nimestä päätettiin suosiolla tehdä isänpäivä.
En tosin ole löytänyt tälle ”tiedolle” virallista vahvistusta, mutta ei tapaus mitenkään epätodennäköiseltä kuulosta. Puhuja yrittää aina luonnostaan käyttää hieman oikoteitä puhetta tuottaessaan, jolloin äänteitä voi helposti jäädä poiskin.
Isienpäivän boikotointiin voi vaikuttaa se, että sana tuo ehkä mieleen lapsen kielen isää tarkoittavan sanan isi. Nimitystä saatetaan pitää liian arkisena tai lapsellisena ja samalla ehkä vakiintuneeseen juhlapäivään sopimattomana.
Sama selitys voisi päteä siihen, miksi äitienpäivästä ei haluttu äitinpäivää, äirinpäivää jne. Kyseessä on kuitenkin juhlapäivä, jolla tulee olla myös juhlava ja yhdenmukainen nimitys. Murteellisuus tai lapsenomaisuus ei tyyliin sovi.
Isänpäivä joka päivä
Vaikka isänpäivä (samoin kuin äitienpäivä) on vain kerran vuodessa, kannattaa silti muistaa isää useamminkin. Muistamisen ei tarvitse olla kaupallista eikä muutenkaan materiaan perustuvaa. Jo pelkkä tekstiviesti tai puhelu tavallisena arkipäivänä voi ilahduttaa paljonkin.
Toki kerran vuodessa on hyvä juhlia isää ja isoisiä myös aivan erityisesti. He ovat todellakin päivänsä ansainneet. Yksikkömuotoisesta isänpäivästä ja mahdollisesta lapsenkielisestä tulkinnasta huolimatta Kieliluotsi toivottaa hyvää isänpäivää kaikille isille!
Lähes kaikilla on isä, jota kannattaa juhlia isänpäivänä kerran vuodessa oikein kunnolla.
Kirjoitukseen on jätetty 2 kommenttia:
Hei!
Olin somistajana vuosina 1983 – 1987 ja työhöni kuului
myös mainos-lappujen tekstausta, sekä mainos ilmoitukset lehteen.
Tuohon vietettiin Äitienpäivää toukokuun toisena sunnuntaina ja Isäinpäivää marraskuun toisena sunnuntaina.
Kaikkia äitejä ja kaikkia isiä onniteltiin.
Missä vaiheessa tämä on muuttunut, että tänä päivänä vietetään Äitienpäivää kyllä, mutta vietetään vain yhden isän päivää. Miksi tämä muutos.
Ystävällisesti
Pirjo-Riitta Aarnimetsä-Laitinen
Artikkelin kirjoittaja
Kiitos kommentistasi! Tarkkoja vastauksia kysymyksiisi ei valitettavasti taida tietää kukaan. Muutos on ilmeisesti tapahtunut itsekseen niin pikku hiljaa, että siihen ei ole kiinnitetty sen erityisempää huomiota. Niinhän asia usein kielessä ja muutenkin elämässä on!
Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla on hyvä (joskin vanha) kirjoitus, jossa sivutaan tätä aihetta.