Monen ulkomaalaisen mielestä suomen kielessä on vaikea tietää, mihin sijamuotoon lauseen objekti milloinkin tulee. Vaihtoehtojahan voi olla kolmekin: partitiivi, nominatiivi tai genetiivi.
Toki on myös paljon ns. selviä tapauksia, joissa vain joku muodoista on oikea ja väärä muoto muuttaa lauseen merkityksen. Kakunsyönti on siitä hyvä esimerkki: Söin kakkua (yhden palan tai kaksi). Söin kakun (viimeistä murua myöten). Syö kakkua (yksi palanen)! Syö kakku (kokonaan)! Mutta kyllä nuo selvätkin tapaukset vaativat varmasti ulkomaalaiselta paljon pänttäämistä!
Ota yhteyttä! Vai ota yhteys?
Lisäksi on vielä liuta epäselvempiä tapauksia, joista suomalaiset itsekään eivät aina ole perillä. Yksi usein suomenkielisillekin hankala asia on yhteyden ottaminen. Ja nimenomaan silloin, kun kehotetaan ottamaan yhteyttä esimerkiksi johonkin yritykseen.
Pitäisikö potentiaalisia asiakkaita pyytää ottamaan yritykseen yhteyttä vai yhteys? Tutkiskelin Googlen avulla, kumpi tapa on yleisempi. Partitiivituloksia löytyi noin 3,2 miljoonaa, nominatiivia puolestaan vajaat 1,2 miljoonaa.
Määrääkö oletettu lopputulos muodon?
Objektin sijamuotoa valittaessa yhtenä nyrkkisääntönä voi yleensä pitää sitä, että oletettu lopputulos ratkaisee sijamuodon. Jos epäillään, että kukaan ei vastaa yhteydenottoyritykseen, pyydetään ottamaan yhteyttä. Jos taas ollaan aivan varmoja siitä, että joku on kärppänä vastaamassa puhelimeen tai sähköpostiin, voidaan asiakasta huoletta kehottaa ottamaan yhteys ihan nominatiivissa.
Mutta eikö asiakaspalvelussa yleensä pyritä siihen, että yhteydenottoihin vastataan? Miksi siis kukaan pyytäisi ottamaan yhteyttä partitiivissa ja samalla vihjaisisi, että voihan yhteydenottoa yrittää, mutta ei sieltä kuitenkaan kukaan vastaa? Suurin osa yrityksistä kuitenkin näkyy käyttävän yhteydenottokehotuksissaan partitiivimuotoa. Asia ei ehkä sittenkään ole näin yksinkertainen.
Yritysten sivuja tarkemmin tutkiessani totesin sen, minkä olin jo arvannutkin: tuo yllä mainittu nyrkkisääntö ei tässä tapauksessa pidäkään paikkaansa. Sellaisetkin yritykset, jotka pyytävät ottamaan yhteyttä, lupaavat vastata yhteydenottoon mahdollisimman pian. Oletettu lopputulos on siis yhteydenottokehotuksissa aina positiivinen, oli sijamuoto kumpi tahansa. Sijamuotojen vaihtelulle pitäisi siis löytää jokin muu selitys.
Epämääräisyys/määräisyys ratkaisee?
Yksi selitys sille, miksi joskus pyydetään ottamaan yhteyttä ja joskus yhteys, voisi olla epämääräisyys ja määräisyys. Jos kehotetaan ottamaan yhteyttä partitiivissa, asia voi olla mikä tahansa ja toinen ei vielä yhteydenoton alkaessa tiedä ollenkaan, mitä yhteydenotto tulee koskemaan. Jos taas pyydetään ottamaan yhteys, kyseessä on yleensä joku tietty asia; molemmat osapuolet tietävät heti yhteydenoton tapahtuessa, mitä asia koskee.
Suomi on vaikea kieli, joskus myös suomalaiselle. Tyhjentäviä selityksiä kieliopin kummallisuuksista ja sijamuotojen käytön luomista vivahteista ei ole lainkaan helppo antaa. Spekuloida tietysti aina voi, ja joskus vain mielikuvitus tuntuu olevan rajana kieliopin outouksien selittämisessä. On hyvin mahdollista, että yhteydenottokehotusten sijamuodoille löytyy muitakin aivan yhtä hyviä ja parempiakin selityksiä kuin yllä oleva. Kommentoikaa vapaasti!
Suomen kielessä objektin sijamuodon valitseminen ei aina ole niin helppoa. Kumpi sinusta kuulostaa paremmalta?
Kirjoitukseen on jätetty 2 kommenttia:
– Saisiko olla vähän yhteyttä?
– Kiitos, tämäpä ystävällistä!
– Ei kestä kiitellä, ottaisitteko hieman lisää?
Ei suomenkieli niin vaikeaa ole, varsinkaan suomalaiselle, kun malttaa olla lähtemättä merta edemmäs Kanadaan.
Voin ottaa kakkua, vaikka en ottaisi koko kakkua.
Voin siis ottaa osan kakusta. Voin jopa santsata, eli ottaa lisää kakkua, syömättä silti kakkua kokonaan.
Kun otan yhteyden, syntyy osiin jakamaton yhteys, riippumatta yhteystavasta.
En voi yhteyden aikana ottaa lisää samaa yhteyttä; muut yhteydet ovat omia entiteettejään.
Kysyttäessä henkilöltä, onko tämä ollut yhteydessä toiseen, on vain kaksi totuudenmukaista vastausvaihtoehtoa.
Yhteys joko on kokonaan, tai sitä ei ole lainkaan.
Artikkelin kirjoittaja
Oivallinen näkökulma tämäkin, kiitos siitä! 🙂