Ystävänpäivää vietetään joka vuosi helmikuun 14. päivänä. Suomessa ystävänpäivänä muistetaan kaikkia ystäviä, kun taas lähes koko muualla maailmassa päivä on varattu rakastavaisille ja heidän keskinäiselle kuhertelulleen. Miksi tuosta merkkipäivästä on Suomessa tullut epäromanttisempi kuin sen alun perin oli tarkoitus?
Romantiikka ‒ plääh!
Suomalaiset ovat tunnetusti jöröä kansaa, joka ei paljon tunteitaan näytä. Se saattaa olla yksi syy siihen, miksi ystävänpäivän viettäminen on Suomessa laimeampaa moniin muihin maihin verrattuna. Ystävänpäiväkortteja on helppo lähettää kaikille kavereille ja jopa sukulaisille, mutta muuten päivä saa Suomessa jäädä piiloon.
Toki sillä, että suomalaisen ystävänpäivän kohderyhmä on laajentunut, on myös etunsa. Sinkutkaan eivät tunne oloaan ulkopuoliseksi, sillä vaikka omaa kultaa ei olisikaan, ystävänpäiväkortteja ja -lahjoja voi silti sadella. Suomessa ystävänpäivästä voivat siis periaatteessa iloita kaikki, joilla on yksikin kaveri.
Vuodenaika voi vaikuttaa
Toinen syy romantiikan ylikorostamisen puuttumiseen suomalaisesta ystävänpäivästä lienee talvi. Suomessa rakkauden ajaksi mielletään kevät ja yöttömät, lämpimät kesäyöt; talvesta ja sen kylmyydestä on monien mielestä romantiikka kaukana. Romantiikan päivän sijoittaminen helmikuulle ei näillä leveysasteilla oikein toimi.
Sama ongelma on kyllä myös monissa muissa pohjoisen pallonpuoliskon pohjoisosan maissa. Etelämpänä sen sijaan alkaa olla jo kevät. Etelä-Euroopassa väitetään, että linnut valitsevat kumppaninsa ja samalla aloittavat pesintäpuuhansa juuri helmikuun 14. päivänä. Siellä ystävänpäivän ajankohta lienee siis paljon toimivampi romantiikan suhteen.
Ystävä on laajamerkityksinen sana
Suurin syy rakastavaisten päivän laimenemiselle ystävänpäiväksi Suomessa lienee kuitenkin päivän suomenkielinen nimi. Ystäviähän on niin monenlaisia, ja termille on hankalaa antaa tyhjentävää selitystä.
Kiistatonta lienee se, että ystäviä ovat ne, jotka ovat enemmän kuin kavereita. Kavereille ei kerrota kaikkia salaisuuksia, ystäville kerrotaan ainakin suurin osa. Tällaiset ystävät ovat yleensä samaa sukupuolta kuin itse on, eikä ystävyyteen liity minkäänlaista romantiikkaa.
Pakkaa sotkevat kuitenkin poikaystävät ja tyttöystävät sekä miesystävät ja naisystävät. Suhteet heidän kanssaan nimittäin ovat sitten kuitenkin romanttisia. Kun seurustellaan, kumppani esitellään poika- tai tyttöystävänä tai aikuisista puhuttaessa mies- tai naisystävänä.
Ystävä-sanalla on siis myös romanttinen puolensa. Toisaalta rakastavaiset ovat usein samalla myös toistensa parhaita ystäviä sanan epäromanttisessa merkityksessä. Kyseessä on siis tuplaystävyys.
Entäs sitten, jos tuo ”enemmän kuin kaveri” -ystävä sattuukin olemaan eri sukupuolta kuin itse mutta mitään romantiikkaa ei silti ole ilmassa? Voiko silloinkin puhua esimerkiksi poikaystävästä? Ehkä ei kannata, sillä termi on liian vakiintunut romanttiseen käyttöön. Parempi olisi käyttää vaikkapa termiä ystäväpoika. Silloin suhteen epäromanttinen mutta kuitenkin läheinen laatu kävisi paremmin ilmi.
Suhdetermit ovat aina hieman hämäriä. Olen huomannut myös, että jotkut vanhemmat ihmiset käyttävät pelkkää kaveri-sanaa poika- tai tyttöystävän merkityksessä. Mielestäni se on jo liian kaukaa haettua. Poikakaveri, tyttökaveri jne. tarkoittaa toki samaa kuin poikaystävä, tyttöystävä jne, mutta pelkkään kaveri- tai ystävä-sanaan ei pitäisi sekoittaa minkäänlaista romantiikkaa.
Kukin tavallaan
Voisikohan olla niin, että ystävänpäivä-nimityksen keksijällä on ollut termiä kääntäessään ajatuksissaan vain sanan romanttinen merkitys? Suomalaiset ovat sitten vain kuitenkin mieltäneet päivän epäromanttiseksi kaikkien ystävien sekä lisäksi kavereiden ja jopa sukulaisten muistamispäiväksi ystävä-sanan monimerkityksisyyden vuoksi.
Asiaan lienee vaikuttanut myös se, että aluksi ei ehkä ollut tietoa, miten päivää juhlittiin muualla maailmassa. Eikä ystävänpäivänä vallitseva kylmä ja pimeä vuodenaika myöskään luontaisesti yleensä herätä helliä tunteita.
Oli miten oli, jokainen voi viettää ystävänpäivää haluamallaan tavalla ja haluamallaan laajuudella. Jos haluaa lähettää kortin kaikille ystäville, kavereille ja sukulaisille, mikään ei sitä estä. Jos taas haluaa muistaa vain ja ainoastaan omaa kultaansa, sekin on sallittua.
On myös mahdollista vastustaa ystävänpäivän viettoa turhana rahanmenona ja kaupallisena keksintönä ja olla juhlistamatta päivää mitenkään. Suomalaisen ystävänpäivän viettotapa on jokaisen vapaasti valittavissa, ja suurin kiitos siitä kuuluu kielemme monipuolisuudelle, lähinnä ystävä-sanan monimerkityksisyydelle!
Ystävät ovat ajatuksissa ystävänpäivänä.
