Syksy on sieniaikaa. Yksi maailman arvostetuimmista sienistä on herkkutatti, jota kasvaa myös Suomessa ihan vientituotteeksi asti. Sen arvostus nousee koko ajan, ja nyt herkkutatti on saanut jalansijaa myös kirjallisuudessa: Pål Karlsenin Suuri herkkutattikirja ilmestyi norjaksi viime vuonna, ja sain kunnian kääntää sen suomeksi tänä keväänä.
Kiinnostava, koukuttava tietokirja
Suurta herkkutattikirjaa lukiessa alkaa tehdä mieli sienimetsään!
Suuri herkkutattikirja oli mukava käännettävä. Norjankielinen alkuteos oli kirjoitettu värikkäällä, nokkelalla kielellä nationalgeographicmäiseen tyyliin, joka on tuttu kaikista hyvistä popularisoiduista tieteellisistä artikkeleista. Tarina koukutti ja vei mukanaan ehkä hieman yllättäenkin, sillä herkkutatti ei etenkään aluksi tuntunut järin kiinnostavalta aiheelta.
Vaikka käännettävää oli todella runsaasti (noin kaksisataa sivua), hurjan suuri sivumäärä ei tuntunut missään vaiheessa liialliselta, kuten olisi voinut käydä vähemmän kiinnostavan kirjan suhteen. Toki kirjan lukuisat kuvat kevensivät sekä sisältöä että kääntäjän työtä.
Herkkutattilajit
Suurta herkkutattikirjaa kääntäessäni törmäsin yllättävään haasteeseen: neljästä eurooppalaisesta herkkutattilajista yhdelle (Boletus aereus) ei ole ollenkaan suomenkielistä nimeä. Lajia ei kasva Suomessa, joten nimen puuttuminen on siinä mielessä perusteltua, mutta jonkinlainen suomenkielinen nimi olisi helpottanut käännöstyötä.
Hetken verran harkitsin epävirallista suoraa käännöstä lajin norjankielisestä nimestä, mutta sekään ei onnistunut: nimi olisi ollut tammenherkkutatti, joka on toisen eurooppalaisen herkkutattilajin (Boletus reticulatus) nimitys. Niinpä tuosta Euroopan eteläisimmästä herkkutattilajista piti sitten käyttää pelkkää latinankielistä nimeä kaikkialla kirjassa.
Sienten biologia
Suomessa opiskellaan sienten biologiaa jo peruskoulussa, joten minullakin oli jo ennen tämän kirjan kääntämistä päässäni perustiedot sienistä. Huomasin kuitenkin käännöstyön edetessä, miten paljon minulla oli vielä opittavaa. Mutta Suuren herkkutattikirjan ansiosta tiedän nyt muun muassa, mikä on mykorritsa ja miten hyyfit eroavat juurista. Huomasin myös sen, miten kiinnostavaa biologia oikeastaan onkaan. Ja miten kummallisia sienet ovat!
Herkkutatti jalustalle
Suuri herkkutattikirja opetti minut myös arvostamaan herkkutattia enemmän – jopa nostamaan sen jalustalle. Vaatimattomasta ulkomuodostaan ja piileskelystään huolimatta herkkutatti ei ole mikään pikkutekijä.
Minulle oli uutta, että herkkutattibisneksessä liikkuu niin suuria rahasummia ja että mafiakin on kiinnostunut siitä. Yllätyin myös siitä, miten monipuolisia ruokalajeja ja juomia herkkutatista voi valmistaa. Eipä olisi ennen tämän kirjan kääntämistä tullut mieleeni tehdä herkkutattijäätelöä!
Suosittelen Suurta herkkutattikirjaa ihan kaikille. Sieni-ihmiset ihastuvat siihen melko varmasti, mutta kirja vie takuulla mukanaan myös popularisoiduista tieteellisistä artikkeleista pitävät lukijat. Myös kulinaristit hyötyvät kirjan monipuolisista herkkutattiresepteistä. Kirja on kuitenkin enemmän luettava tietokirja kuin sieni- tai keittokirja. Toivottavasti kirjoittajan vetävä ote ja koukuttava tyyli saavat valtaansa myös suomeksi kirjaa lukevat!
Herkkutattitietämystä on nyt tarjolla myös suomeksi.
