Taas on joululauluaika! Kieli-ihmisenä olen aina, jo lapsesta asti, kuunnellut myös joululaulujen sanoja tarkasti. Aina minulle ei kuitenkaan ole ollut ihan selvää, mitä lauluissa oikeasti sanotaan. Tässä muutamia joululaulujen kohtia, jotka olen aluksi kuullut väärin, sekä syy väärinkäsitykseen.
Erikoinen taivutus
Kun maas on hanki: ”On äiti laittanut kyystä kyllä…”
Lapsena kuvittelin mielessäni herkkuja notkuvan joulupöydän, jossa kinkun tilalla komeili – kyykäärmepaisti! Olin kuullut, että Suomessa oli joskus ennen vanhaan ollut nälkävuosia, ja jotenkin kuvittelin laulun liittyvän siihen aikaan, kun ainoa saatavissa oleva liha piti itse pyydystää luonnosta. Oikeastihan laulun äiti oli laittanut ”kystä kyllä” eli kypsää ruokaa kylliksi. Jostakin syystä kypsä-sanaa vain on tuossa laulussa taivutettu samalla tavalla kuin lapsi-sanaa, mikä oli minulle erittäin hämäävää.
Harvinainen adjektiivi
Rekiretki: ”…on eessä firman hevonen…”
Vanhempani ovat olleet yrittäjiä koko elämäni ajan, joten yritysmaailman sanasto oli minulle tuttua jo pikkutyttönä. Tiesin, että jotkut ajelivat ”firman autolla”; miksei sitten rekiretkellä voisi käyttää firman hevosta? Alkuperäisessä sanoituksessa reen edessä on kylläkin ”virma hevonen” eli oikein pirteä ja virkku elikko. Virma-adjektiivi on kyllä varmasti tuntematon aika monelle nykysuomalaiselle, muillekin kuin lapsille.
Ulkomaankieltä
Joulupukin maa: ”…niissä lukee aina: meitin Joulupukinmaa.”
Alle kouluikäisenä en vielä osannut englantia. Vaikka olin nähnyt hyvin monissa vaatteissa ja tavaroissa lapun, joka kertoi sen olevan ”made in” jossakin, en tiennyt, miten se äännetään, enkä siis osannut yhdistää sanaparia tähän lauluun. Murresana ”meitin” oli minulle paljon tutumpi! Ja Suomestahan Joulupukki on kotoisin – meidän maastamme!
Frekventatiivisen verbin modaalirakenne
Lapin joulu: ”Joulu ajaa, joikaa Ellen…”
Olin kiinnostunut Lapista ja saamelaiskulttuurista jo lapsena ja tiesin, että Ellen-nimi on melko yleinen sielläpäin. Sen sijaan joikaellen-sana oli minulle vieraampi. Joikata yksinkertaisimmassa muodossaan olisi vielä voinut olla minulle tuttu, mutta kun siitä oli tehty frekventatiivinen joikaella ja siitä vielä modaalirakenne joikaellen, niin johan oli pikkutytön pää sekaisin!
Kongruenssivirhe ja runollinen substantiivi
Mökit nukkuu lumiset: ”…nukkuu hanki, Tampere…”
Kuulin laulun ensimmäistä kertaa vasta nuorena aikuisena, mutta luulin aluksi melko kauan, että kyseessä on nimenomaan tamperelaisten joululaulu. Alkuperäisen tekstin ”hankitanteret” on nimittäin sen verran harvinainen sana. Sitä paitsi se on monikossa, vaikka predikaatti on yksikössä; siksikin Tampere kuulostaisi loogisemmalta vaihtoehdolta. Eihän nyt kongruenssivirheitä saisi olla, vaikka kysymyksessä onkin runo! Tosin esiintyyhän sen otsikossakin samanlainen kongruenssivirhe…
Epäselvä ääntämys
Hiutaleet maahan leijailee: ”Hiutaleet hiljaa leijailee, paimenetkin lentää kotiin taivaaseen…”
”Hiutaleet hiljaa leijailee, hiilijalanjäljet peittyy vaippaan valkeaan…”
Tästä laulusta en vieläkään tiedä, miten se menee oikeasti! En haluaisi googlata, vaan yritän edelleen kuunnella oikeita sanoja, mutta tähän mennessä olen aina kuullut vain ne paimenet ja hiilijalanjäljet. Tiedän kyllä, että tuskin tuo laulu oikeasti niin menee.
Oletteko te muut kuulleet väärin joitakin joululauluja? Jos olette, kertokaapa niistä kommenteissa!
Kieliluotsi Oy toivottaa kaikille oikein mukavaa ja rentouttavaa joulun aikaa!
