Haju ja tuoksu, ruumis ja keho – osittain synonyymeja, osittain eivät. Miten sanojen merkitykset ovat kehittyneet ja miksi? Kumpi sanaparin jäsenistä on ”alkuperäisempi”? Riittäisikö suomessa vain jompikumpi sanoista, ja jos riittäisi, kumpi vaihtoehto silloin kannattaisi valita?
Aihearkisto: Lokikirjoitukset
Keittiösanastoa murtaen
Suomen kielessä on paljon esineitä ja asioita, joista käytetään puhekielessä ja murteissa eri nimityksiä kuin kirjakielessä. Suuri osa sellaisista sanoista liittyy arkisiin puuhiin ja askareisiin, muun muassa ruokaan, ruoanlaittoon ja syömiseen.
Omena oo ompompoo…
Syksy on omenoiden aikaa. Omena on kaunis hedelmä ja maukas välipala, mutta se on kiinnostava myös sanana. Sanan historia kertoo myös itse hedelmän historiasta, ja lisäksi omena on malliesimerkki monikon genetiivimuodoista. Ja rakkaalla herkkupalalla on tietysti myös nimiväännöksensä!
Epäloogiset asemat
Joskus saattaa vahingossa kiinnittää huomiota johonkin pieneen kielelliseen epäloogisuuteen, jolla ei ole yhtikäs mitään merkitystä kielen eikä kommunikoinnin kannalta. Asia saattaa silti jäädä häiritsemään ja mietityttämään.
Kapulakieli historiaan
Koukeroista, vaikeaselkoista virkakieltä kutsutaan usein kapulakieleksi. Jos teksti on kirjoitettu kapulakielellä, varsinainen asia hukkuu usein hienojen sanakäänteiden, pitkien virkkeiden ja epäselvien lauseenvastikkeiden alle. Lukijan huomio keskittyy tekstin muotoon, ei sisältöön.
Huomioi mediat huolella
Viime aikoina minua on erityisesti ärsyttänyt kolme kieliasiaa. En tiedä, miksi juuri ne kolme. Ehkä olen nyt vain törmännyt niihin enemmän kuin tavallisesti. Kyseessä ovat huomioida-sanan käyttö huomioon ottamisen merkityksessä, tavan adessiivi ja mediat-taivutusmuoto. Tiedän kyllä, että suomen kielen lautakunta on aikojen saatossa väljentänyt kielioppisääntöjä kaikkien kolmen tapauksen kohdalla, mutta silti ne ärsyttävät!