”Valitsin muuttaa ulkomaille työn perässä, mutta muu perheeni valitsi jäädä Suomeen”, luki eräässä tekstissä. Tuo virke särähti hieman kielikorvaani. Mitä vikaa siinä on?
Perussääntö on, että suomen kielessä ”valitaan jonkin asian tekeminen” – ei ”valita tehdä jotakin”.
Suomen valita-verbin kanssa ei siis perinteisesti koskaan käytetä toisen verbin perusmuotoa. ”Perinteiseksi suomeksi” (jos kuitenkin halutaan korostaa valintoja säilyttämällä molemmat valita-verbit) tuo virke kuuluisi näin: Valitsin ulkomaille muuttamisen työn perässä, mutta muu perheeni valitsi Suomeen jäämisen.
Aina suomessa ei kuitenkaan tarvitse edes käyttää valita-verbiä. Asian voisi esittää näinkin: Päätin muuttaa ulkomaille työn perässä, mutta muu perheeni halusi jäädä Suomeen. Tai näin: Muutin ulkomaille työn perässä, mutta muu perheeni jäi Suomeen.
Meidän suomen puhujien ei siis tarvitse ottaa vaikutteita muista kielistä. Sen sijaan voimme valita perehtymisen oman kielemme syövereihin!
Kirjoitukseen on jätetty 2 kommenttia:
Miten jollakulla voi olla niin huono kielikorva, ettei huomaa, milloin jokin ilmaisu on menossa väärin? Ulkomaalaisella voi olla ja varmasti onkin. Mutta ”hatunnosto” ja syvä kumarrus sille, joka haluaa tosissaan oppia tätä ulkomaalaisittain vaikeaa äidinkieltämme!
Artikkelin kirjoittaja
Kiitos kommentistasi! Meitä ihmisiä on tietysti moneen lähtöön. Toiset ovat kielellisesti lahjakkaita, toiset taas esimerkiksi matemaattisesti. Niinpä kaikkien kielikorvakaan ei toimi aivan samalla tavalla.
Ja olet aivan oikeassa: suomen kielen opiskelu vieraana kielenä vaatii kyllä sisua ja viitseliäisyyttä! Mutta toisaalta se on myös hyvin palkitsevaa. Hienoa osata vaikeaa kieltä! 🙂