Suomen kielen astevaihtelu saattaa toisinaan aiheuttaa päänvaivaa. Jos elämä on nopeatempoista, onko kyse nopeasta temposta vai nopeasta temmosta?
Oikea vastaus on ”nopeasta temposta”.
Tempo-substantiivi ei nimittäin noudata astevaihtelua (eli mp ei muutu mm:ksi taivutettaessa). Tempo on lainasana, joka on tullut suomen kieleen alun perin musiikin yhteydessä. Ja lainasanat eivät (yleensä) kuulu astevaihtelun piiriin.
Asiaa voi kuitenkin sekoittaa suomen tempoa-verbi. Se kun noudattaa astevaihtelua: temmon, temmot, tempoo jne. Niinpä kielikorva saattaa virheellisesti hyväksyä esimerkiksi ”temmon” tempo-substantiivinkin yhteydessä, sillä se kuulostaa sääntöjen mukaiselta. Tempoa-verbillä ja tempo-substantiivilla ei kuitenkaan ole mitään varsinaista yhteyttä keskenään. Ne sattuvat vain näyttämään samanlaisilta.
Oikein mukavaa kesän jatkoa kaikille – tapahtumien temposta riippumatta!
