Miksi samankokoinen ja hyvänmakuinen kirjoitetaan yhteen mutta isän näköinen erikseen? Vai onko asia edes aina niin? Onko -inen-loppuisten sanojen yhteen ja erikseen kirjoittamisessa mitään logiikkaa? Logiikkaa kyllä löytyy, mutta myös valinnanvapaus on suurta.
Nominatiivi tai vakiintuneisuus yhdistää
Jos -inen-sanan alkuosa on nominatiivissa, se kirjoitetaan yhteen, kuten monivärinen ja pahatapainen. Yhdyssana tulee myös, jos alkuosa on taipumaton adjektiivi. Esimerkkejä ovat vaikkapa erimakuinen, viimevuotinen ja jokapäiväinen.
Jos alkuosa on genetiivimuotoinen substantiivi tai adjektiivi ja sana on vakiintunut yhdyssanaksi, se kirjoitetaan luonnollisesti yhteen. Tällaisia sanoja ovat muun muassa englanninkielinen, kansainvälinen, järjenvastainen, vanhanaikainen ja uudentyyppinen. Yhteen kirjoitetaan myös, jos kyseessä on pronominialkuinen -lainen-sana: samanlainen, sinunlaisesi.
Pituus tai monisanaisuus erottaa
Jos ensimmäinen sana on pitkä adjektiivi tai pronomini, sanat kirjoitetaan erikseen, kuten erikoisen oloinen, hankalan näköinen tai tuollaisen kokoinen. Sama sääntö koskee usein myös alun pitkiä substantiiveja, jolloin lohikäärmeen kokoinen kirjoitetaan erikseen.
Jos ilmauksen alku koostuu monesta sanasta, ne kirjoitetaan kaikki erikseen: pienen koiran kokoinen, tämän paidan värinen, tuon esineen muotoinen.
Päätä itse
Jos sana kuvaa makua, hajua, muotoa tai hahmoa, voit päättää yhdyssanaisuuden yleensä itse. Pallonmuotoinen on ihan yhtä oikein kuin pallon muotoinen ja vadelmantuoksuinen voidaan kirjoittaa myös erikseen. Jos alkuosa kuitenkin viittaa johonkin täsmällisesti tai tuntemusta halutaan painottaa, sanat kirjoitetaan aina erikseen: äidin näköinen, kylmän tuntuinen.
Voit päättää yhteenkirjoituksesta itse lähes aina myös silloin, kun alkuosan substantiivi tai adjektiivi on genetiivissä. Usein puhutaan kissankokoisista kirjaimista ja hyväntuulisesta ihmisestä, mutta makuasia on, kirjoittaako hyväntuntuisen ja hauskan näköisen yhteen vai erikseen.
Yhteenkirjoittamiseen vaikuttaa myös painotus. Ilmaus kirjoitetaan yleensä erikseen, jos halutaan painottaa sen alkuosaa: minkä värinen se auto nyt olikaan?
Käytä valinnanvapautta myös, jos alussa on genetiivimuotoinen pronomini. Sennäköinen tai sen näköinen, tuontyyppinen tai tuon tyyppinen; kaikki oikein!
Nyrkkisäännöt ja valinnanvapaus
-inen-loppuisten sanojen yhteen tai erikseen kirjoittamisessa vallitsevat siis tavallaan viidakon lait. Joskus kirjoitetaan yhteen, joskus erikseen, poikkeuksia ja tulkinnan varaa on, joissakin tapauksissa saa päättää itse.
Jos kuitenkin muistaa, että vakiintuneet ja nominatiivialkuiset -inen-sanat kirjoitetaan yhteen ja pitkät sanat ja rakenteet erikseen, on päässyt jo hyvään alkuun. Muissa tapauksissa voikin sitten melko huoletta käyttää omaa harkintaansa!