Arvonlisävero – kaikille tuttu mutta sanana aika pitkä. Miten se oikein lyhennetään? ALV, alv, Alv, ALV., alv. vai Alv.?
Oikeita vastauksia on kolme: alv., ALV ja alv (ilman pistettä).
Alun perin suositeltavimmat vaihtoehdot olivat alv. ja ALV (ilman pistettä). Myöhemmin myös alv on saanut kieli-ihmisten hyväksynnän. Sen sijaan ALV., Alv. ja Alv ovat väärin, vaikka niitäkin joskus näkee.
Miten noita sitten taivutetaan?
Riippuu siitä, halutaanko lukijan puhuvan ”aa äl veestä” kirjaimittain vai ”arvonlisäverosta” kokonaisena sanana.
Jos halutaan lukijan puhuvan ”aa äl veestä”, taivutuspääte menee ”veen” mukaan: alv:tä tai ALV:tä, alv:ssä tai ALV:ssä, alv:hen tai ALV:hen.
Jos taas halutaan lukijan puhuvan ”arvonlisäverosta”, taivutuspääte menee ”veron” mukaan: alv:a tai ALV:a, alv:ssa tai ALV:ssa, alv:oon tai ALV:oon.
Tietyissä konteksteissa voi tosin oikoa ja puhua vain arkisesti alvista. Virallisissa yhteyksissä sitä ei kuitenkaan suositella.
Ei muuta kuin alv:tä, alv:a, ALV:tä tai ALV:a makselemaan!
Kirjoitukseen on jätetty 2 kommenttia:
Vaikka Jutta ei virallisesti suosittelekaan, käytän ainakin kaikissa ”epävirallissa” yhteyksissä ilmaisua alvi.
Hyvää vappua itsekullekin säädylle!
Artikkelin kirjoittaja
Alvi on toki aivan kelpo ilmaisu arkikielessä. Itsekin käytän sitä usein. Mutta virallisemmassa asiatekstissä on eri säännöt.
Hyvää vappua sinullekin ja kaikille muille lukijoille! 🙂