Viime aikoina minua on erityisesti ärsyttänyt kolme kieliasiaa. En tiedä, miksi juuri ne kolme. Ehkä olen nyt vain törmännyt niihin enemmän kuin tavallisesti. Kyseessä ovat huomioida-sanan käyttö huomioon ottamisen merkityksessä, tavan adessiivi ja mediat-taivutusmuoto. Tiedän kyllä, että suomen kielen lautakunta on aikojen saatossa väljentänyt kielioppisääntöjä kaikkien kolmen tapauksen kohdalla, mutta silti ne ärsyttävät!
Huomio!
Perinteisesti huomioida on tarkoittanut huomioiden tekemistä, ei huomioon ottamista. Nykyisin sanaa kuulee kuitenkin todella harvoin alkuperäismerkityksessään. Sen sijaan kaikille tuntuu olevan tärkeää huomioida mahdollisimman moni asia missä tahansa toiminnassaan. Mitä hankalaa muka on huomioon ottamisessa?
Tavan adessiivi on korvattavissa
Myös tavan adessiivi on hyvin yleinen erityisesti nykyään. Tulevia tapahtumia odotetaan innolla, vaikka asian voisi ilmaista paremminkin. Suomessa olisi esimerkiksi helppo käyttää tavan ilmaisemiseen -sti-sanoja: asioihin olisi mahdollista suhtautua innokkaasti.
Myös essiivi olisi mahdollinen, jolloin tilanteita voisi seurailla kiinnostuneena sen sijaan, että tarkkailisi ympäristöään mielenkiinnolla. Mielenkiinto kun ei kuitenkaan ole mikään kiikari tai kaukoputki, jonka avulla tarkkailua voisi suorittaa.
Medialle monikko?
Media puolestaan on latinaa ja monikkomuoto jo sellaisenaan. Se ei siis tarvitse t-päätettä peräänsä, sillä silloin syntyisi kaksoismonikko. Nykyään medioita tuntuu kuitenkin olevan niin paljon, että kaksoismonikkoa ilmeisesti tarvitaan. Ja sallittuahan se onkin nykyään, mutta silti se ärsyttää.
Kielen muutoksiin on sopeuduttava
Tosiaan: kaikki nuo minua viime aikoina ärsyttäneet kielen piirteet ovat nykyään täysin suomen kielioppisääntöjen mukaisia. Niitä saa käyttää, eivätkä ne ole sen huonompia kuin ”oikeammat”, perinteiset kielenkäyttötavat.
Ehkä tällaisen kielipuritaaninkin pitäisi tietoisesti yrittää alkaa huomioimaan mediat huolella omassa tekstissään? Se lienee parhainta siedätyshoitoa, vaikka sydäntä kirpaisisikin. Niinhän se kuitenkin on, että vain kuollut kieli ei muutu.