Juhannus on suomalaisille tärkeä kesän juhla. Silloin koko Suomi pysähtyy ja ”kaikki” ovat vapaalla. Monen työikäisen kesäloma alkaa perinteisesti juuri juhannuksesta. Mutta miksi juhannus on nimeltään juuri juhannus?
Juhannus on keskikesän juhla
Alun perin juhannus oli pakanallinen keskikesän juhla. Kristinuskon tultua Suomeen pakanallisesta juhlasta haluttiin kuitenkin päästä eroon, ja niinpä keksittiin muuttaa keskikesän juhla kristilliseksi juhlapäiväksi. Jo 400-luvulla alettiin viettää Johannes Kastajan syntymäpäivää pakanallisen keskikesän juhlan sijasta. Juhlan nimi juhannus tuli Johannes-nimen vanhasta ääntämyksestä.
Juhannuksen tienoilla viettääkin nimipäiväänsä suuri joukko suomalaismiehiä ja -poikia, joiden nimi on joko Johannes tai jokin muu siitä johdettu nimi. Onnea siis kaikki Johannekset, Juhanit, Juhat, Jukat, Jannet, Juhot, Janit, Jussit ja Juhanat!
Etunimen käyttämistapa on muuttunut
Nykyisin ihmisen etunimi yleensä säilyy samassa muodossa kehdosta hautaan. Ennen muinoin ihmisen etunimen muotoon vaikutti kuitenkin ikä: etunimi käytännössä muuttui iän myötä. Jos ihminen oli viralliselta nimeltään Johannes, häntä saatettiin lapsena kutsua Jannuksi, nuorukaisena Jussiksi, naimisissa ollessaan Janneksi ja vanhuksena Juhaksi. Ja jos hän itse kirjoitti nimensä, hän kirjoitti sen muotoon Juho.
Ennen vanhaan tuollainen järjestelmä ei varmaankaan aiheuttanut sekaannuksia, mutta nykyään se olisi varmasti hyvin hankala. Nykyihminen voi jopa ihmetellä, miksi samaa ihmistä on kutsuttu monella eri nimellä. Samoin vanhaan aikaan elänyt ihminen voisi ihmetellä nykypäivän nimikäytäntöjä, esimerkiksi nimiyhdistelmää Jani Jukka Juhani. Miksi ihmeessä ihmisellä on kolme samaa nimeä?
Ajat ja nimikäytännöt muuttuvat, mutta juhannus onneksi pysyy. Kieliluotsi toivottaa oikein hyvää juhannusta kaikille!
Juhannuksena kukat ovat kauneimmillaan.
