Suomessa on jälleen alkanut kesäaika. Jotkut ovat kääntäneet ja toiset taas siirtäneet kelloja tunnin eteenpäin. Sanonta kuulostaa tarkemmin ajatellen melko oudolta, käyttipä siinä kumpaa verbiä tahansa. Saivarrellaanpa hieman!
Kellon kääntäminen
Kellon kääntäminen tarkoittaa muun muassa sitä, että kello käännetään fyysisesti toisin päin. Seinäkellossa olisi kääntämisen seurauksena kellotaulupuoli seinää vasten, ja rannekellon kiinnittäminen ranteeseen vaatisi hieman normaalia enemmän sorminäppäryyttä. Eikä kellonaikaa näkisi lainkaan! Minkä tahansa kellon voi myös kääntää ylösalaisin tai sivuttain. Lisäksi kellon kääntäminen voi puhekielessä tarkoittaa myös kellon varastamista. Kellovoroilla olisi siis jälkimmäisen tulkinnan mukaan hyvin kiireistä kahtena yönä vuodessa…
Kellon siirtäminen
Kun kelloa siirretään, sen fyysinen paikka vaihtuu. Herätyskello voidaan siirtää esimerkiksi yöpöydältä makuuhuoneen ovelle, jotta varmasti tulisi noustua sängystä sen soidessa. Rannekello voidaan siirtää vaikkapa vasemmasta kädestä oikeaan käteen tai kädestä pöydälle. Tuollainen kellon siirtäminen ei kuitenkaan ole mitenkään kytköksissä kesä- tai normaaliaikaan siirtymiseen.
Joissakin murteissa siirtämisen synonyymina toimii väistäminen. Niinpä myös kelloja voidaan väistää. Sanan yleiskielisessä merkityksessä kellojen väistely kuulostaa melko huvittavalta: aivan kuin ympärillä pomppisi kelloja, joihin ei saa osua eli joita pitää väistää, tai että kelloista olisi tehty jonkinlainen esterata.
Viisareiden paikan vaihtamista
Kaikissa tapauksissa on kuitenkin oikeasti kyse siitä, että kellon viisareita liikutetaan tunnilla lähimpään kesään päin. Pitäisikin siis ilmeisesti puhua ”viisareiden liikuttamisesta”. Mutta koska nykyisin on hyvin paljon digitaalisia kelloja, viisareista ei ehkä voine puhua yleisellä tasolla. Digitaalisissa kelloissa ajan vaihtaminen tapahtuu usein vain nappeja painelemalla. Mitä sanontaa tuosta toiminnasta sitten pitäisi käyttää?
Muita sanontatapoja
Virallisissa yhteyksissä käytetään nimitystä ”kesä- tai normaaliaikaan siirtyminen”. Se kuulostaakin hyvältä ja yksiselitteiseltä. Mutta mutta… ”käänsin nyt ne kellot” kuulostaa silti erittäin paljon luontevammalta kuin juhlallinen julistus ”siirryin nyt kesäaikaan”. Kesäaikaan siirtymisestä ei oikein voi puhua konkreettisen kellojen kääntämisen yhteydessä.
Jo pelkästään yksi sana voisi auttaa asiaa: ”kääntää kello kesäaikaan” tekisi ilmaisusta vähemmän monitulkintaisen. Ja juuri siitähän tuo lyhyempi ”kellojen kääntäminen” on varmasti saanutkin alkunsa. Kieli menee yleensä siitä, missä aita on matalin, ja ihminen lyhentää mielellään pitkiä sanontoja jopa huomaamattaan.
Sanontatavat säilykööt
Ehkäpä tässä tapauksessa olisikin parasta, että suomen kieli saisi jatkossakin näyttää rikkautensa ja monipuolisuutensa sekä ihmismieli ja -kieli mukavuudenhalunsa. Me voimme käännellä ja siirrellä tai vaikkapa väistellä kelloja mielemme mukaisesti verbien kaikista merkityksistä välittämättä ja turhia sanoja tuhlaamatta. Tiedämmehän kuitenkin, mitä kelloille konkreettisesti tehdään kahtena yönä vuodessa, ja se riittää. Suomen kieli on silti taas näin kesäaikaan siirtymisen yhteydessä todistanut sanastonsa monimerkityksisyyden!
Kelloja käännettiin eli viisareita liikutettiin taas tunnilla eteenpäin, kun siirryimme kesäaikaan 29.3.2015.
