Olin viime syksynä Espanjassa muutaman kuukauden ajan. Matkan yhtenä tarkoituksena oli kokeilla, voiko ennestään lähes täysin vierasta kieltä, tässä tapauksessa espanjaa, oppia niin sanotuilla luonnollisilla menetelmillä. Luonnollisilla menetelmillä tarkoitan tässä yhteydessä kielen opiskelua pelkästään kieltä kuuntelemalla ja lukemalla normaaleissa arkisissa tilanteissa.
Tein koko matkani ajan päivisin töitä kotona, enkä käyttänyt espanjaa työssäni. Minulla ei myöskään ollut espanjankielisiä tuttavia, joiden kanssa olisin voinut kommunikoida espanjaksi. Naapureiden kanssa jutustelukin rajoittui pelkästään perusfraaseihin.
Espanjan kielen opiskeluni oli siis käytännössä sitä, että kuulin espanjan kieltä ja näin kirjoitettua espanjaa lähinnä kaupoissa, kaduilla, ravintoloissa, kahviloissa ja televisiosta. Käytössäni ei ollut yhtäkään espanjan kielen opiskeluun tarkoitettua oppikirjaa eikä sanakirjaa. En myöskään ollut opiskellut espanjaa aiemmin, ja osasin espanjaksi ennestään vain muutamia perussanoja ja -fraaseja.
Alku aina hankalaa, myös kieltenopiskelussa
Kokeiluni alkuvaiheet olivat jossain määrin haastavia. Jo pelkästään kaupassa käynti tuotti pieniä vaikeuksia: Kaupassa myytävien ruokien tuoteselosteista ei ymmärtänyt juuri mitään, eikä esimerkiksi hedelmien ja vihannesten punnitsemisen yhteydessä aina tiennyt, mikä vaakanumero olisi pitänyt valita. Kassatyöntekijöiden puheestakaan ei saanut liiemmin tolkkua, he kun käyttivät aina espanjaa, vaikka olisivat varmasti osanneet ilmaista asiansa myös englanniksi (espanjan kielen opiskeluni kannalta hyvä niin).
Sama jatkui myös ravintoloissa asioidessani: aina ei ollut täyttä varmuutta, tilasiko sitä sian- vain naudanlihaa vaiko jotakin ihan muuta. Myöskään televisio-ohjelmista ei ymmärtänyt oikein mitään muuta kuin sen, mitä ruudulla näki tapahtuvan.
En kuitenkaan luovuttanut, sillä olen opiskellut elämäni aikana sen verran montaa kieltä, että tiesin varsin hyvin alun olevan aina hankalaa… mutta lopussa kiitos seisoo! Ja sitä paitsi vaikka itse espanjan kielestä ei aluksi kovin paljon ymmärtänytkään, eri tilanteissa pystyi arvaamaan melko helposti asian sisällön.
Kielitaito kehittyy vähitellen
Jo parin Espanjassa viettämäni viikon jälkeen ymmärsin sekä kirjoitettua että puhuttua espanjaa paljon paremmin. Hyvin monien ruoka-aineiden nimet olivat tulleet jo tutuiksi, kun niitä näki päivästä toiseen kaupoissa ja ravintoloissa. Täytyy tosin tunnustaa, että pari kertaa jouduin turvautumaan englannin kieleen selvittäessäni, mitä tietyt espanjankieliset ruoka-aineet oikein ovat. Sanakirjoihin en kuitenkaan kajonnut.
Myös kaduilla kävellessäni oli ilahduttavaa huomata, että ymmärsin joitakin yksittäisiä sanoja espanjan puheensorinasta. Kaduilla törmäsin jatkuvasti myös uusiin sanoihin, joista osa valkeni minulle vähitellen. Vielä oli kuitenkin todella paljon epäselvää. Oli joka tapauksessa lohduttavaa huomata, että jo parissa viikossa uudesta kielestä voi oppia ymmärtämään hämmästyttävän paljon.
Myös kieltenopiskelussa on ylä- ja alamäkiä
Vietettyäni parisen kuukautta Espanjassa huomasin, että kielitaitoni oli kehittynyt edelleen mutta ei enää läheskään niin nopeasti kuin aluksi. Opittavaa oli kyllä tietysti vielä todella paljon, mutta omassa Espanjan arjessani kohtaamani tilanteet ja sanat olivat päivä toisensa jälkeen aina vain samanlaisia.
Asia olisi tietenkin ollut aivan toisin, jos olisin käyttänyt espanjaa työssäni päivittäin. Halusin joka tapauksessa yhä kehittää espanjantaitoani. Joku uusi oppimismenetelmä piti ottaa käyttöön, ja päätin alkaa seurata aiempaa enemmän espanjankielisiä televisio-ohjelmia. Katsoin muun muassa uutisia, kokkaus-, leivonta- ja remontointiohjelmia sekä satunnaisesti pätkiä espanjankielisistä elokuvista ja saippuasarjoista.
Espanjassahan monet vieraskieliset ohjelmat ja elokuvat on dubattu espanjaksi, joten espanjankielisistä televisiolähetyksistä ei ollut puutetta. Mukavaa vaihtelua toi se, että useissa tapauksissa päälle dubatun kielen tilalle pystyi halutessaan vaihtamaan alkuperäisen kielen ja ottamaan käyttöön espanjankielisen tekstityksen.
Tulokset tulevat näkyviin
Matkani loppuaikoina huomasin, että pystyin seuraamaan televisiosta espanjankielisiä uutisia varsin sujuvasti. Myös muiden katsomieni televisio-ohjelmien perässä pysyin suhteellisen hyvin. Erityisen hyvin pysyin kärryillä katsellessani Espanjan MasterChef Junioria, jonka kauden katsoin lähes alusta loppuun. Syynä tähän oli varmasti se, että lasten puhuma espanjan kieli oli yksinkertaisempaa kuin aikuisten, eikä se yleensä ollut niin nopeatempoista.
MasterChefin tapaisessa kokkausohjelmassa käytetty sanasto oli tullut minulle myös varsin tutuksi; olinhan Espanjassa viettämieni viikkojen aikana tutkinut varsin tarkasti kaupoissa myytäviä ruoka-aineita, ravintoloiden ruokalistoja ja kahviloiden leivonnaistarjontaa. Lisäksi vieraiden sanojen merkityksen pystyi kyseisessä kokkausohjelmassa arvaamaan varsin helposti, kun koko ajan näki selvästi, mitä kokkauksen eri vaiheissa tapahtuu.
Kielitaito kohentui, opittavaa kuitenkin jäi
Muutaman kuukauden Espanjan matkan jälkeen voin sanoa osaavani espanjaa, ainakin jossain määrin. Ymmärrän puhuttua ja kirjoitettua espanjaa suhteellisen hyvin. Se tuli hyvin konkreettisesti ilmi, kun muutama kuukausi Suomeen palaamisen jälkeen istuin bussissa. Taakseni tuli kaksi espanjaa puhuvaa nuorta. Hämmästyksekseni huomasin ymmärtäväni suurimman osan heidän keskustelustaan. Oli mukava huomata, että vaikka olin ollut jo jonkin aikaa poissa espanjankielisestä ympäristöstä, Espanjassa saavuttamani kielitaito oli yhä tallella.
En kuitenkaan osaa juurikaan itse kirjoittaa tai puhua espanjaa. Myös joidenkin sanojen ja kirjainyhdistelmien ääntäminen on minulle yhä epäselvää. Kokemusteni perusteella en siis voi suositella käyttämääni lähestymistapaa ainoaksi uuden kielen opiskelumenetelmäksi, mutta se tukee hyvin muunlaista kielenopiskelua.
Vieraan kielen perusteiden, kieliopin ja ääntämisen opiskelun merkitystä ei todellakaan voi väheksyä – niihin kannattaa panostaa kunnolla. Olen kuitenkin varma siitä, että muutaman kuukauden kokeiluni antoi minulle hyvät lähtökohdat espanjan kielen taitoni kehittämiseen. Vielä en voi pitää itseäni espanjan kielen ammattilaisena… mutta ehkäpä vielä jonakin päivänä!
Kauniissa maisemissa kielen opiskelukin sujuu mallikkaasti.
