Kieliluotsi
Kieliluotsin lokikirjassa julkaistaan blogikirjoituksia kielestä ja sen ilmiöistä sekä Kieliluotsille ajankohtaisista asioista. Lokikirjasta löytyy myös suomen kieliopin hankalia kohtia käsitteleviä käytännön kielivinkkejä. Vastaamme mielellämme kommentteihinne ja aiheeseen liittyviin kysymyksiinne, joten kerrottehan ajatuksenne meille!
Tänäkin kesänä kymenlaaksolainen huvipuisto mainosti: ”…mennään Tykkimäkeen… Tykkimäellä kiva päivä vietetään…”, ja kieliasiantuntija näki punaista. Jos mennään Tykkimäkeen, kiva päivä pitäisi viettää Tykkimäessä. Tai sitten pitäisi mennä Tykkimäelle. Loogisuus se olla pitää, tai siis pitäisi… Mutta kumpi olisi oikeampi tapa ilmaista asia? Mennäänkö Tykkimäkeen vai Tykkimäelle?
Lehtien uutisotsikoita silmäillessäni huomioni on viime aikoina kiinnittynyt erityisesti kahteen kieliseikkaan, jotka ovat salakavalasti hiipineet rakkaaseen äidinkieleemme ja alkaneet vaivihkaa soluttautua osaksi sitä. Kyseessä on sanojen ikinä ja takaisin laajentunut käyttö.
Suomi on helppo kieli, sillä sitä äännetään niin kuin kirjoitetaan, kuulee suomalaisten usein sanovan. Ja tottahan se tavallaan onkin: yksinkertaistaen voisi sanoa, että suomessa jokaista kirjainta vastaa yleensä yksi äänne, joka on suunnilleen sama jokaisella ääntämiskerralla. Totuus on kuitenkin hieman monimutkaisempi.
Ihmiset jaetaan usein iän perusteella lapsiin, nuoriin, keski-ikäisiin ja vanhuksiin. Ryhmien välillä ei kuitenkaan ole selvästi määriteltyjä ikärajoja, ja monen varttuneemman ihmisen mielestä keski-ikäisen ja vanhuksen välillä tulisi olla vielä jokin erityinen, virkeille eläkeläisille sopiva lokero. Eiväthän he mitään vanhuksia ole! Nuo ihmiset ovat kuitenkin jo saavuttaneet eläkeiän, eli sekä kalenterin että lain mukaan he ovat vanhoja. Miksi heitä ei sitten saa sanoa vanhuksiksi? Millä nimellä heitä pitäisi kutsua?
Syksy on sieniaikaa. Yksi maailman arvostetuimmista sienistä on herkkutatti, jota kasvaa myös Suomessa ihan vientituotteeksi asti. Sen arvostus nousee koko ajan, ja nyt herkkutatti on saanut jalansijaa myös kirjallisuudessa: Pål Karlsenin Suuri herkkutattikirja ilmestyi norjaksi viime vuonna, ja sain kunnian kääntää sen suomeksi tänä keväänä.
Jokakesäisestä syntymäpäiväruuhkasta jälleen kerran selviytyneenä päätin tarttua asiaan, joka ei näköjään jostain syystä koskaan lakkaa häiritsemästä minua. Se on synttärikorteissa ja -koristeissa käytetyt, usein virheelliset syntymäpäiväsankarin ikään viittaavat merkinnät.