Kieliluotsi
Kieliluotsin lokikirjassa julkaistaan blogikirjoituksia kielestä ja sen ilmiöistä sekä Kieliluotsille ajankohtaisista asioista. Lokikirjasta löytyy myös suomen kieliopin hankalia kohtia käsitteleviä käytännön kielivinkkejä. Vastaamme mielellämme kommentteihinne ja aiheeseen liittyviin kysymyksiinne, joten kerrottehan ajatuksenne meille!
Olen aina ollut todella tarkka suomen kielen oikeellisuudesta. Jo pienenä kiinnitin kielellisiin asioihin enemmän huomiota kuin keskivertolapsi. Tämä ominaisuuteni on mitä luultavimmin peräisin omilta vanhemmiltani, jotka hekin ovat aina olleet tarkkoja kielen oikeellisuudesta.
Pohjoissaame on kieli, jota olen oppinut puhumaan ja ymmärtämään sujuvasti suhteellisen lyhyessä ajassa vasta aikuisiällä. Minulta onkin joskus pyydetty vinkkejä vieraan kielen oppimiseen ja opiskeluun omien kokemusteni pohjalta.
7, q ja z saavat poikkiviivansa takaisin, otsikoitiin uutisissa kuluneella viikolla. Syynä muutokseen on kuulemma se, että 1 ja 7 ovat menneet helposti sekaisin esimerkiksi vaaleissa ja ylioppilaskirjoituksissa. Tuosta muutoksesta kieli-ihmisen mieleen nousee kuitenkin hieman ihmetteleviä ja ehkä skeptisiäkin ajatuksia.
Haju ja tuoksu, ruumis ja keho – osittain synonyymeja, osittain eivät. Miten sanojen merkitykset ovat kehittyneet ja miksi? Kumpi sanaparin jäsenistä on ”alkuperäisempi”? Riittäisikö suomessa vain jompikumpi sanoista, ja jos riittäisi, kumpi vaihtoehto silloin kannattaisi valita?
Suomen kielessä on paljon esineitä ja asioita, joista käytetään puhekielessä ja murteissa eri nimityksiä kuin kirjakielessä. Suuri osa sellaisista sanoista liittyy arkisiin puuhiin ja askareisiin, muun muassa ruokaan, ruoanlaittoon ja syömiseen.
Syksy on omenoiden aikaa. Omena on kaunis hedelmä ja maukas välipala, mutta se on kiinnostava myös sanana. Sanan historia kertoo myös itse hedelmän historiasta, ja lisäksi omena on malliesimerkki monikon genetiivimuodoista. Ja rakkaalla herkkupalalla on tietysti myös nimiväännöksensä!