Eräs lihamainos saa kielipuritaanin näkemään punaista. Se on mainos, jossa suositaan ja jopa suositellaan käyttämään suomen kielessä lainatavaraa suomen oman rakenteen kustannuksella.
Jos lihassa ei ole antibiootteja, se on suomeksi antibiootitonta, mutta tämän mainoksen mukaan suositeltavampi muoto olisi antibioottivapaa. Silti tuo yritys korostaa tuotteidensa suomalaisuutta.
Mikähän logiikka siinä on? Ja mitä vaikeaa muka tuon suomalaisen rakenteen käytössä mahtaa olla?
Suomessa puute ilmaistaan -ton/-tön-johtimella
Suomen kielessä on paljon johtimia, toisin kuin monissa muissa eurooppalaisissa kielissä. Johtimet liitetään milloin minkäkinlaiseen sanavartaloon. Äidinkielenään suomea puhuvalle sanavartalon valinta tulee luonnostaan, mutta suomea vieraana kielenä opiskelevalle tässä on pänttäyksen paikka.
Jos suomalainen haluaa ilmaista, että jostakin puuttuu jotakin, se onnistuu -ton/-tön-johtimen avulla. Kun ei sada, päivä on sateeton, ja syksyllä puut ovat lehdettömiä. Kantensa kadottanut kirja tai lehti on kanneton, laihdutusruoka on rasvatonta ja sokeritonta, jotkut eläinrodut ovat karvattomia. Tuollaisia, puutetta ilmaisevia sanoja sanotaan karitiivisiksi.
-ton/-tön-johdin liitetään sanan genetiivivartaloon. Genetiivivartalon saa, kun vastaa kysymykseen ”kenen” tai ”minkä” (tytön, pojan, kirjan, lehden, kannen, sateen) ja pudottaa vastauksen lopusta n-kirjaimen pois (tytö-, poja-, kirja-, lehde-, kanne-, satee-).
Niinpä antibiootiton-sanassakaan ei pitäisi olla mitään vaikeaa. Otetaan sana antibiootti, kysytään ”minkä”, vastataan ”antibiootin”, pudotetaan n pois ja saadaan genetiivivartalo antibiooti-. Sen perään liitetään sitten vain se -ton-johdin, ja tadaa: tulos on antibiootiton!
Ulkomaankielissä suositaan -vapaa-rakennetta
Englanti ja ruotsi lienevät eniten suomeen vaikuttavat kielet. Niiden tapa ilmaista puutetta hoituu kätevästi free- tai fri-sanalla, joka on suomeksi ’vapaa’.
Niinpä suomessakin lienee suuri houkutus käyttää samaa tapaa, etenkin jos kantasana on vierasperäinen kuten tässä antibiootti-tapauksessa.
Lainaaminen ei ole kuitenkaan tässä tapauksessa suositeltavaa, sillä meiltä löytyy omakin rakenne, joka on vieläpä kätevämpi ja usein lyhyempikin kuin tuo -vapaa-rakenne.
-ton/-tön neutraali, -vapaa päästää negatiivisista asioista
Jos asiaa tarkastellaan perusteellisemmin, se ei kuitenkaan ole aivan noin suoraviivainen. Näillä kahdella rakenteella on myös hieman merkityseroa.
Jos käytetään -vapaa-rakennetta, siihen sisältyy usein ajatus, että puute on positiivinen asia. Laihduttajat nauttivat sokerivapaasta elämästä, sillä sokeri on paha ja sen puute hyvä tavoitteen saavuttamisen kannalta. Sama pätee antibioottivapaaseen lihaan; antibiootit ovat lihassa pahaksi.
Ja toisin päin: Kodittomia ihmisiä ei sanota kotivapaiksi, sillä kodin puute jos mikä on negatiivinen asia. Kuulostaisi oudolta sanoa, että kotivapaat ihmiset ovat usein onnivapaita.
-ton/-tön-johtimella muodostettu sana taas on merkitykseltään neutraali. Siinä ei oteta kantaa, onko puute positiivinen vai negatiivinen. Jos ihminen on lapseton, hän voi olla sitä joko omasta tahdostaan tai tahtomattaan.
Suositaan suomea, jos mahdollista
Varma valinta puutteen ilmaisemiseksi suomen kielessä on siis -ton/-tön-rakenne. Sitä kannattaa käyttää mieluummin kuin ulkomaiden kielistä lainattua -vapaa-rakennetta.
Tosin joissakin yksittäistapauksissa -ton/-tön- ja -vapaa-rakenteilla voi olla selvä ero. Törmäsin hiljattain käsitteeseen ”arvovapaa kirjoitustyyli”, joka siis tarkoittaa neutraalia, asiallista kirjoitustyyliä, jossa ei korosteta mitään tiettyä arvomaailmaa. Tuossa tapauksessa tuntuisi virheelliseltä puhua ”arvottomasta kirjoitustyylistä”, joka puolestaan voi tarkoittaa hyvinkin alatyylistä kielenkäyttöä.
Joskus taas, etenkin pitkissä sanoissa, -ton/-tön-johdin saattaa hukkua tekstin sekaan niin, että adjektiivin karitiivisuus voi jäädä lukijalle hämäräksi tai jopa kokonaan huomaamatta. Siinä tapauksessa kannattaa tietysti käyttää vapaa-rakennetta, etenkin jos puutetta halutaan jostakin syystä erityisesti korostaa.
Poikkeukset siis vahvistavat säännön tässäkin tapauksessa. Kieliasioiden monimutkaisuudesta huolimatta kannattaa kuitenkin suosia suomalaista myös kielenkäytössään, mainosten huonosta esimerkistä huolimatta!
Suosi suomalaista, käytä antibiootitonta!
Kirjoitukseen on jätetty 2 kommenttia:
En väitä itseäni kielipuritaaniksi, mutta tuo vierasperäisen päätteen käyttäminen ihan tavallisen suomalaisen pääteen sijaan sai ainakin yhden voimasanan suustani ulos.
Harmillisinta tässäkin on se, ettei valtaosaa puhujista kiinnosta asteittainen kielen rappeuma yhtään.
Artikkelin kirjoittaja
Kiitos kommentistasi! Harmi tosiaan, että ”suuri yleisö” ei aina ole niin valppaana kieliasioiden suhteen vaan antaa mainosten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos älähtämättä, jolloin huonoista kielikäytännöistä voi helposti tulla tapa.
Toisaalta täytyy kuitenkin yrittää muistaa se, että vain kuollut kieli ei muutu. Joskus kielen kehitykselle ei vain voi mitään, vaikka tekisi kuinka mieli puuttua asioihin. Ja siihen on kielipuritaaninkin tyydyttävä. 🙂