Olen aina ollut todella tarkka suomen kielen oikeellisuudesta. Jo pienenä kiinnitin kielellisiin asioihin enemmän huomiota kuin keskivertolapsi. Tämä ominaisuuteni on mitä luultavimmin peräisin omilta vanhemmiltani, jotka hekin ovat aina olleet tarkkoja kielen oikeellisuudesta.
Olen toki muutenkin aina ollut kiinnostunut suomen kielestä; olen lukenut paljon suomenkielistä kirjallisuutta, opiskellut suomen kieltä yliopistossa ja tehnyt töitä suomen kielen parissa. Mielestäni hyvä kieli antaa kirjoittajasta hyvän vaikutelman ja tuo lisää uskottavuutta tekstille. Ja tarkoitan tässä yhteydessä siis kirjakieltä.
Tavallisessa puhekielessä ja epävirallisissa kirjallisissa teksteissä (esim. kavereille lähetetyt sähköpostiviestit) käytän tietysti itsekin hyvin vapaata kieltä ja työnnän kielioppisäännöt taka-alalle.
Pilkunviilaajan muotokuva
Kenellekään ei liene mikään yllätys, etteivät kaikki ihmiset ole yhtä tarkkoja suomen kielen oikeellisuudesta kuin minä. Opiskeluaikoina olin aina se, joka korjasi ryhmätöidemme tekstit julkaisukelpoisiksi. Sama on jatkunut myös työelämässä toimiessani erilaisissa työtehtävissä; jos jokin teksti on kaivannut oikolukua, se on yleensä tuotu minulle luettavaksi.
Olen kantanut pilkunviilaajan mainetta lähes koko ikäni. Pilkunviilaajaksi ryhtyminen ei ole ollut minulle mikään tietoinen valinta, vaan se on tullut jotenkin luonnostaan – pidänhän suomen kielestä todella paljon. Myönnän, että toisinaan olen turhankin tarkka. En vain haluaisi päästää käsistäni tekstejä, jotka sisältävät kielioppivirheitä, saati räikeitä sellaisia. Vielä vähemmän haluan julkaista kielellisiä virheitä sisältäviä tekstejä omalla nimelläni.
Toki kaikki tekevät huolimattomuusvirheitä, mutta toistuvat virheet kielivät kyllä jostakin muusta kuin huolimattomuudesta. En kuitenkaan koskaan kailota suureen ääneen, millaisia kielioppivirheitä kukin ihminen tekee tai on tehnyt – oikoluen tekstejä vain, jos minua pyydetään tekemään niin.
Pilkkaa pilkunviilauksesta
Pilkunviilaajan maineen kantaminen ei ole aina ollut helppoa, koska jostakin syystä pilkunviilaajiin suhtaudutaan usein hieman paheksuvasti. Minua on usein nimitetty pilkunviilaajaksi, hiustenhalkojaksi, äidinkielenopettajaksi ja milloin miksikin, vaikka olen korjannut tekstejä vain pyynnöstä ja tehnyt korjauksia vain suomen kielioppisääntöjen mukaisesti.
Työpaikalla kahvipöydässä katseet kääntyvät yleensä naurahdusten säestämänä minuun, kun keskustelu syystä tai toisesta siirtyy kieliasioihin. Kavereiden kanssa ulkona syödessäni he ovat joskus ivallisesti kommentoineet, miten voin syödä sellaista ruokaa, jonka nimi on kirjoitettu ruokalistaan väärin. Tai voinko muka ostaa huoneiston, joka on myynti-ilmoituksen mukaan ”asunto parvekkeella”?
Yleensä tämä kaikki nälviminen on leikkimielistä, mutta leikissä on aina puolet totta. Vaikka pilkunviilaajaksi pilkkaaminen ei useinkaan ole niin vakavaa, se voi joissakin tilanteissa tuntua kiusalliselta.
”Pilkataanpa pilkunviilaajia!”
Olen yrittänyt pohtia syitä siihen, miksi pilkunviilaajia usein pilkataan. Pilkunviilaajan pilkkaamiseen pätevät varmasti osittain samat lainalaisuudet kuin nälvimiseen yleensäkin.
Pilkkaajat yrittävät pönkittää omaa asemaansa tekemällä pilaa pilkunviilaajan kustannuksella. He saattavat pitää itseään erityisen hauskoina eivätkä välttämättä ymmärrä, miltä nälvimisen kohteeksi joutuneesta voi tuntua. Asia voi olla niinkin, että pilkkaajat eivät ole kielellisesti yhtä lahjakkaita kuin pilkunviilaaja ja ilmaisevat kateutensa pilkkaamalla. Heidän itsetuntonsa ei välttämättä kestä sitä, että joku osaa jotakin heitä paremmin.
Voi olla myös niin, että pilkkaajat luulevat pilkunviilaajan yrittävän vain päteä kielellisillä taidoillaan ja antavat pilkunviilaajalle samalla mitalla takaisin. Tässä tapauksessa pilkkaaminen on pilkkaajan näkökulmasta varsin ymmärrettävää, mutta todellisuudessa pilkunviilaajalla on harvoin tällaisia tarkoitusperiä – hän ei yleensä halua millään tavalla leuhkia taidoillaan. Pilkkaajat saattavat myös ajatella, että pilkunviilaaminen on yksinkertaisesti typerää. Heidän mielestään on tärkeämpää keskittyä suuriin linjoihin kuin pikkuasioihin.
Ole ylpeästi pilkunviilaaja
Ovatko pilkunviilaajat sitten täysin turhia? Eivät todellakaan. Elämä nyky-yhteiskunnassa on niin kiireistä, etteivät kaikki ihmiset ehdi mitenkään keskittyä tekstiensä viimeistelemiseen senkään vertaa kuin ennen, vaikka se suotavaa olisikin. Siinä vaiheessa pilkunviilaaja astuu kuvaan.
Pilkunviilaaja saa tekstin kukoistamaan ja erottumaan massasta positiivisella tavalla. Vaikka useista nykyaikaisista tekstinkäsittelyohjelmista löytyvä oikolukutoiminto on kieltämättä erittäin hyödyllinen apuväline tekstien viimeistelyssä, kone ei kuitenkaan koskaan voi korvata asiansa osaavaa pilkunviilaajaa. Pilkunviilaajia tarvitaan siis edelleen.
Kun sinua seuraavan kerran pilkataan pilkunviilaajaksi, ota ”arvonimi” ylpeästi vastaan. Kaikki eivät ole sen tittelin arvoisia!
Pilkunviilaajan taivas?
Kirjoitukseen on jätetty 2 kommenttia:
Olipa kyllä ihanasti kirjotettu Pilkunviilaajista! 🙂 Ite välillä toivoisin olevani vähän enemmän Pilkunviilaaja, mutta onneks ystäväpiiristä löytyy semmosia, keneltä voi kysyä apua ku sitä tarvii! 🙂
Artikkelin kirjoittaja
Kiitos kommentistasi! Olisi kieltämättä hyvä, jos ystäväpiiriin kuuluisi mahdollisimman monen alan asiantuntijoita. Itsekin olen saanut monta kertaa huomata, että esim. tietokirjakäännöstöissä pelkkä tietoisuus kielioppisäännöistä ei riitä. Usein tarvitaan myös tietyn erikoisalan omaa sanastoa, joka saattaa olla pilkunviilaajalle vieraampaa. Silloin pilkunviilaaja huokaisee helpotuksesta, jos ystävistä sattuu löytymään juuri tuon erikoisalan asiantuntija, jonka puoleen voi kääntyä!