7, q ja z saavat poikkiviivansa takaisin, otsikoitiin uutisissa kuluneella viikolla. Syynä muutokseen on kuulemma se, että 1 ja 7 ovat menneet helposti sekaisin esimerkiksi vaaleissa ja ylioppilaskirjoituksissa. Tuosta muutoksesta kieli-ihmisen mieleen nousee kuitenkin hieman ihmetteleviä ja ehkä skeptisiäkin ajatuksia.
7 – viivan kanssa vai ilman?
Monien vaalien yhteydessä on todettu, että joidenkin ihmisten käsialasta on mahdotonta tulkita, onko hänen kannattamansa ehdokkaan numero 21 vai 27. Monet, etenkin vanhemmat ihmiset tekevät ykköseen joskus melko lennokkaankin väkäsen, sillä heidän opetellessaan numeroita sekaantumisvaaraa seiskan ja ykkösen välillä ei ole ollut.
Minäkin kuulun sukupolveen, joka on tottunut käyttämään viivallista seiskaa. Opin tosin käyttämään myös viivatonta versiota toimiessani muutaman vuoden opettajana lapsille, joille 7 oli jo opetettu viivattomana.
Nykyisin käytän seiskassa viivaa tilanteen mukaan: yleensä käytän viivallista numeroa, mutta lapsille tarkoitetuissa opetustilanteissa sekä sudokuja täyttäessäni viivaton 7 on ehdoton! Poikkeuksena on tosin Pirkan sudoku, jossa jo valmiina olevat seiskat ovat viivallisia. Sudokun ratkaisemisessa auttaa nimittäin yllättävän paljon, että omat numerot näyttävät samanlaisilta valmiiksi laitettujen kanssa.
Miksi q ja z?
Kun minä olin peruskoulussa, meille opetettiin viivallinen q mutta viivaton z. Lukiossa ranskaa opiskellessani ranskalainen opettajani kuitenkin valitti q:n viivoistani, joten jätin ne pois. Olen siis kirjoittanut z:n viivattomana aina ja q:nkin suurimman osan elämästäni. Niinpä en oikein käsitä, miksi niihin nyt yhtäkkiä pitäisi alkaa laittaa poikkiviiva. Missä tilanteessa olisi sellainen vaara, että q ja 9 sekoittuisivat keskenään tai z ja 2 keskenään?
Ainoa asia, joka tulee mieleeni, on henkilötunnuksen viimeinen merkki. Jos sen kirjoittaa käsin, Z voi kieltämättä näyttää numerolta 2 tai päinvastoin. Pieni q voi näyttää riviltä pudonneelta 9:ltä, mutta henkilötunnuksen viimeinen kirjain on yleensä iso. Iso Q puolestaan on aivan erinäköinen kuin pieni, joten q:n suhteen tuolta henkilötunnusongelmalta vältyttäneen.
5 ja S, vanha 4 ja Y, 0 ja O
Käsinkirjoitettujen henkilötunnusten viimeinen merkki voi aiheuttaa ongelmia myös muissa kuin z:n tapauksessa. Olen itse huomannut, että käsinkirjoitetusta henkilötunnuksesta voi olla vaikea sanoa, onko viimeinen merkki 5 vai S tai vanhanaikainen, ylhäältä auki oleva 4 vai Y. Myös nolla ja o-kirjain näyttävät käsin kirjoitettuina yleensä täysin samanlaisilta. Pitäisikö kaikille näillekin merkeille tehdä jotakin?
Miksi ei 1, pikku-l ja iso-I?
Suomalaisten kirjoittaessa käsin esiin nousee usein hankala kolmikko, jonka jäseniä voi olla vaikeaa erottaa toisistaan. Ryhmään kuuluvat numero 1, pikku ällä ja iso ii. Miksi tälle ongelmalle ei tehdä mitään? Eikö kyseisten merkkien kirjoitustapaa voisi muuttaa samassa yhteydessä kuin 7:n, q:n ja z:n? Tai sitten joskus myöhemmin, vaikkapa samaan aikaan kuin 4:n, 5:n, 0:n, Y:n, S:n ja O:n?
Auttaako muutos oikeasti?
Poikkiviivamuutoksella haetaan siis selvyyttä vaalituloksiin ja ylioppilaskirjoituksiin. Mutta auttaako se? Kaikissa Suomen peruskouluissa on kuitenkin opetettu kirjoittamaan 7, q ja z viivattomina jo kymmenen vuoden ajan. Ja kuten oma kokemukseni osoittaa, jotkut opettajat ovat suosineet viivattomia merkkejä jo kauemminkin. Eri sukupolville on opetettu erilaista käsialaa, ja niinpä merkkien kirjo Suomessa on laaja.
Suurin ongelma tässä asiassa lieneekin juuri se: kaikki kirjoittavat sillä käsialalla, mikä tulee luonnostaan. Yleensä tuo luonnostaan tuleva käsiala on nimenomaan se koulussa opetettu, ja sitä käytetään koko elämän ajan. Niinpä nykyajan vanhukset ja keski-ikäiset laittavat seiskaan viivan, nuoret, lapset ja heidän opettajansa puolestaan eivät. Kun nykyajan koululaiset sitten jonakin päivänä ovat vanhuksia, luulenpa heidän kirjoittavan edelleen viivattomia seiskoja.
Poikkiviivamuutoksen vaikutukset eivät siis ehkä näy vaaleissa vielä kymmeniin vuosiin. Äänestysnumero-ongelma ratkennee lopullisesti vasta sitten, kun viimeinen nykyistä opetussuunnitelmaa lapsena noudattanut henkilö kuolee tai kun Suomessakin siirrytään kokonaan sähköiseen äänestykseen.
Myös ylioppilaskirjoitusten ongelma ratkeaa varmasti jo pian, mutta tuskin tämän uudistuksen avulla; eiköhän ylioppilaskirjoituksissakin siirrytä lähivuosina koneen naputteluun kynällä kirjoittamisen sijasta.
Onko tämä uudistus (tai oikeastaan paluu vanhaan) sitten paikallaan? Vaikea sanoa. Parasta tietysti olisi ollut, jos viivoista ei olisi koskaan edes luovuttu. Silloin tällaista ongelmaa ei olisi syntynyt. Kaikkea ei voi näköjään kuitenkaan ottaa huomioon uudistuksia tehtäessä, ei vaikka miten yrittäisi.
Tämänkin poikkiviivamuutoksen seuraukset tullevat esiin vasta vuosien päästä. On kuitenkin hyvin mahdollista, että muutoksella ei koskaan tule olemaan mitään käytännön merkitystä. Kaikki kirjoittaminen kynällä nimittäin loppuu jossakin vaiheessa, ehkäpä jo ihan lähitulevaisuudessa.
Jotkut numerot ja kirjaimet muistuttavat toisiaan erityisesti käsin kirjoitettuina. Auttavatko poikkiviivat joidenkin merkkien erottamisesta toisistaan?
