Kotipihallamme tepastelee usein siilejä. Talomme rakentamiseen on käytetty tiiliä. Ja taas huomaamme suomen kielen epäloogisuuden! Kun toisen sanan perusmuoto on siili ja toisen tiili, miksi ne eivät voi myös taipua keskenään samalla tavalla?
Taivutuserojen syy
Suomen iili-loppuisista sanoista siili, viili ja diili taipuvat keskenään samalla tavalla. Tiili ja hiili taas muodostavat parin, joka käyttäytyy keskenään samalla tavalla.
Taivutuserot johtuvat periaatteessa siitä, että tiili ja hiili ovat vanhoja sanoja, viili ja diili taas uudempia lainasanoja. Suomen kieli on muuttunut aikojen kuluessa, samoin sen taivutusmuodot.
Tiiltä ja hiiltä taivutetaan vanhaan malliin, viiliä ja diiliä taas uuden kaavan mukaan. Siili puolestaan on poikkeus: se on vanha sana, mutta silti se taivutussääntöjen mukaan taipuu uuden sanan tavoin.
Yksikkö ja monikko voivat sekoittua
Siiliä voi katsella, viiliä syödä ja diiliä suunnitella, tiiltä voi käyttää painona ja hiiltä piirtämiseen. Voimme tarkkailla siilejä, maistella viilejä ja tehdä diilejä, mutta jos tutkimme tiiliä ja hiiliä tarkasti, pää voi mennä sekaisin. Tiilen ja hiilen monikon partitiivi on nimittäin samannäköinen kuin siilin, viilin ja diilin yksikön partitiivi!
Ja sama yksikkö- ja monikkomuodon sekaannus on mahdollinen myös kaikissa paikallissijoissa. Yhdessä siilissä voi olla punkkeja, mutta jos tiiliä on monta, kaikissa tiilissä voi olla likaa. Annetaan tuolle siilille kissanruokaa, mutta pidetään huoli, etteivät lokit pääse nappaamaan sitä – ne nimittäin laskeutuivat juuri noille ruokakupin vieressä oleville tiilille!
Etenkin siilissä haastetta
Joskus myös me natiivit suomenpuhujat voimme joutua tavailemaan siili-sanan taivutusta. Siiliä nimittäin kuulee taivutettavan myös vanhan kaavan mukaan eli tiilen ja hiilen tavoin. Ei liene ihme, että ulkomaalaiset suomenopiskelijat ovat joskus pulassa etenkin siilien lukumäärän kanssa!
Vaikka iili-sanojen taivutus voi kuulostaa monimutkaiselta, kielikorva tai viimeistään asiayhteys kertoo, puhutaanko yhdestä vai monesta siilistä, viilistä, diilistä, tiilestä tai hiilestä. Ja jos kielikorva tai konteksti ei jostakin syystä selvitä asiaa, harvoin siitä kuitenkaan mitään onnettomuutta seuraa. Ei siis pidetä iili-sanojen kahtalaista taivutusta ongelmana, vaikka se taas paljastaakin suomen kielen epäloogisuuden!
Siili on hauska sekä eläimenä että taivutukseltaan.
Kirjoitukseen on jätetty 2 kommenttia:
Kiva kirjoitus!
Artikkelin kirjoittaja
Kiitos mukavasta kommentistasi! 🙂