Toukokuussa Suomessa liputetaan kahden ”identiteettimerkkipäivän” kunniaksi: Eurooppa-päivän 9. päivänä ja suomalaisuuden päivän 12. päivänä. Mitä nuo päivät merkitsevät suomalaiselle? Mitkä asiat saavat suomalaisen tuntemaan itsensä eurooppalaiseksi? Entä suomalaiseksi?
Suomalaisuus ja sen symboleja
Suomalaiset määrittelevät suomalaisuutensa monella eri tavalla. Niinpä myös suomalaisuuden symboleita on monenlaisia. Sisu, sauna ja Sibelius lienevät monille tuttuja. Ulkomailla asuvat suomalaiset kaipaavat usein ruisleipää, salmiakkia, lenkkimakkaraa, mämmiä ja runebergintorttuja, joten nekin laskettaneen suomalaisuuden symbolien joukkoon.
Suomalaisia urheilusankareita voitaneen niin ikään pitää suomalaisuuden symboleina, ainakin jossain määrin. Tärkeitä suomalaisuuden symboleja ovat tietysti myös oma lippu, vaakuna, kansallislaulu ja kieli. Jossain vaiheessa yksi keskeinen suomalaisuuden symboli oli oma rahayksikkö markka, mutta siitä luovuttiin eurooppalaisuuden nimissä.
Eurooppalaisuus ja sen määritteleminen
Eurooppalaisuuden määritteleminen voikin sitten olla vaikeampi tapaus. Vaikka Suomi onkin osa Eurooppaa sekä maantieteellisesti että poliittisesti, kovin moni tavallinen suomalainen ei siltikään tunne itseään eurooppalaiseksi.
Eurooppalaisuuden symboleja voi olla melko vaikeaa keksiä, ainakin sellaisia, joita kaikki eurooppalaiset voisivat pitää eurooppalaisuuden symboleina. Lähinnä mieleen tulevat vain EU:n lippu ja hymni sekä rahayksikkö euro. On kuitenkin muistettava, että kaikki Euroopan maat eivät kuulu EU:hun eikä kaikissa Euroopan maissa käytetä euroja.
Mitä yhteistä Euroopan mailla sitten muka on keskenään? Onko olemassa kerta kaikkiaan yhtään mitään eurooppalaisuuden symbolia? Näyttää uhkaavasti siltä, että ei.
Kieli avainasemassa
Asiaa pohtiessani minusta on alkanut tuntua siltä, että kieli nousee hyvin tärkeään osaan oman kansallisen identiteetin määrittelyssä. Kieli saattaa olla jopa tärkein kansallisuuden symboli.
Jos Euroopassa puhuttaisiin vain yhtä kieltä, alue tuntuisi varmasti yhtenäisemmältä. Ja Suomen kannalta ajateltuna: monen suomenkielisen suomalaisen mielestä Suomen ruotsinkieliset eivät ole ”oikeita” suomalaisia. Mitä jos Suomessa ei puhuttaisi ollenkaan suomea? Jos kaikki suomalaiset puhuisivatkin pelkkää ruotsia? Tai venäjää?
Olen melko varma siitä, että jos Suomessa puhuttaisiin pelkkää ruotsia, Suomi olisi muutenkin ruotsalaisempi. Meillä olisi ehkä edelleen sauna, mutta salmiakki saattaisi olla kiellettyjen listalla. Nuuskaa myytäisiin joka kioskissa, ja Sibeliusta pidettäisiin ruotsalaisena. Olisimme aktiivisempia pohjoismaisessa yhteistyössä ja kuuluisimme Natoon.
Jos taas Suomessa puhuttaisiin pelkkää venäjää, tilanteemme olisi nyt ehkä samantapainen kuin entisten neuvostotasavaltojen. Jos suomen kieli ei olisi aikanaan saanut kehittyä ja muuttua fennomaanien vaikutuksesta sivistyskieleksi, historiamme olisi varmasti hyvin erilainen kuin se nyt on. Meillä ei olisi omaa kansallista identiteettiä, ei ainakaan niin vahvana kuin nykyään.
Kansallinen identiteetti tarvitsee vahvistusta
Siis: suomen kieli on ehkä tärkein suomalaisuuden symboli, ja eurooppalaisuuden symbolia ei ole olemassa. Pitäisikö asialle tehdä jotakin? Kyllä ja ei. Ei siksi, että ehkäpä eurooppalaisuus ei tarvitse lainkaan symboleja. Eurooppalaiset ovat keskenään niin erilaisia, että pelkkä oman kansallisen identiteetin tunnustaminen riittänee. Kyllä siksi, että eurooppalaisuuden symbolien puuttuessa kunkin kansan omia kansallisia symboleja tulee vahvistaa edelleen.
Suomalaisten tapauksessa tämä tarkoittaa kärjistettynä suomen kielen arvostuksen nostamista, kielen vaalimista ja kehittämistä hyvään suuntaan. Jatkakaamme siis aherrusta suomen kielen hyväksi! Kieliluotsi toivottaa kaikille oikein hyvää suomalaisuuden päivää!
Ruisleipä on yksi suomalaisuuden symboleista.
