Vierasta kieltä opiskellessaan huomaa kielessä usein ärsyttäviä, harhaanjohtavia epäloogisuuksia, jotka tuntuvat vaikeuttavan oppimista.
Sen sijaan omaa äidinkieltään puhuessaan ei ehkä edes huomaa siinä esiintyviä, aivan vastaavanlaisia epäloogisuuksia, jotka saattavat olla vaikeita ulkomaalaisille ja joskus myös suomalaislapsille. Suomea äidinkielenään puhuville aikuisille ne eivät kuitenkaan yleensä tuota mitään vaikeuksia. Sitä paitsi ne eivät tavallisesti edes ole epäloogisuuksia, vaan niiden näennäiseen epäjohdonmukaisuuteen on jokin järkevä selitys.
Tuomari ja viemäri
Muistan ihmetelleeni lapsena ammattinimikettä tuomari ja sen suhdetta sanaan viemäri. Yhdistin ne mielessäni toisiinsa samalla tavalla kuin tuoda- ja viedä-verbit. Vaikka en silloin asiaa hahmottanutkaan, pidin tuomari- ja viemäri-substantiiveja tuoda- ja viedä-verbien johdoksina.
Vasta vuosien päästä tajusin, että viemäri tosiaankin tulee viedä-verbistä, mutta että tuomari ei tuokaan yhtään mitään minnekään. Sehän on väännös ruotsin sanasta domare, siis germaaninen lainasana. Tässä tapauksessa substantiivien sekä ”vastaavien” verbien samannäköisyys johti suomalaislapsen harhaan.
Outo auto
Toinen hankala sanapari on outo auto. Sanoissa on ainoastaan yhden kirjaimen ero, mutta silti sanojen taivutus on erilainen. ”Näitkö sinäkin sen oudon auton?”
Tässäkin tapauksessa epäloogisuus selittyy lainaamisella; auto on suhteellisen nuori lainasana, ja siksi siinä ei esiinny astevaihtelua toisin kuin suomen omaperäisissä sanoissa sekä sellaisissa sanoissa, jotka on lainattu suomeen aiemmin. Silti monet suomalaislapsetkin menevät edelleen vanhempiensa kanssa kauppaan ”audolla”.
S-loppuiset eläimet
Myös s-loppuisten eläinten nimien taivutuksessa voi havaita näennäistä epäloogisuutta. Jänis, varis ja ilves taipuvat ”jäniksen, variksen ja ilveksen”, kun taas lammas, valas, kauris, rastas ja ankerias pidentävät viimeistä vokaaliaan: lampaan, valaan, kauriin, rastaan ja ankeriaan.
Mistä tuollainen jako sitten johtuu? Jako nisäkkäisiin ja lintuihin ei päde, sillä molemmissa taivutusryhmissä esiintyy sekä nisäkkäitä että lintu, jälkimmäisessä myös kala. Sanojen lainahistoria ei myöskään selitä asiaa tyhjentävästi. Syy löytyykin tällä kertaa yksinkertaisesti suomen kielioppisäännöistä, jotka ovat muotoutuneet suomen kielen pitkähkön historian aikana.
S-loppuisille sanoille on suomessa monta eri taivutustyyppiä, ja nuo s-loppuiset eläinten nimet vain sattuvat kuulumaan eri tyyppeihin. Suomalaisille kyseisten sanojen taivutus ei ole ongelma, sillä se tulee useimmiten ihan luonnostaan. Ulkomaalaisten ei kuitenkaan auta muu kuin opetella ulkoa, mihin taivutusryhmään mikäkin sana kuuluu.
Minä rakastan sinut?
Monet ulkomaalaiset ovat ihmetelleet objektin sijamuotoa suomalaisten rakkaudentunnustuksessa minä rakastan sinua. Partitiivimuotohan ilmaisee yleensä osaa jostakin, kuten esimerkissä otan kakkua. Miksi siis ei voi sanoa ”minä rakastan sinut”, mikä olisi paljon loogisempaa? Eivätkö suomalaiset osaa rakastaa kokonaisesti?
Suomalaiset eivät näe lausahduksessa minä rakastan sinua mitään ihmeellistä, sillä suomen kielioppi on tullut heidän vereensä jo ennen syntymää. Suomalaiset tietävät alitajuisesti, että tässä tapauksessa partitiivimuoto ei ilmaisekaan osaa rakkauden kohteesta. Sen sijaan se viittaa siihen, että kyseessä oleva tunnetila eli rakkaus kestää todella pitkään, ehkä jopa ikuisesti.
Epäloogisuudet rikastuttavat kieltä
Kaikissa kielissä piisaa ainakin näennäisiä epäloogisuuksia. Ne pitää aina opetella erikseen kieltä opiskellessaan, mikä lisää oppimisen haastavuutta. Usein näennäiset epäjohdonmukaisuudet ovat kuitenkin myös hauskoja, ja selitystä niille on mukava spekuloida. Samalla saa yleensä kaupan päälle uusia näkökulmia opiskelemansa kielen syvempään olemukseen ja joskus myös historiaan.
Myös oman äidinkielensä outouksia kannattaa joskus miettiä ja selvitellä. Kannattaa kuunnella tarkasti lasten ja ulkomaalaisten suomenkielistä puhetta; sieltä voi löytyä kiinnostavia, selvitystä vaativia sanataivutuksia ja lausemuodostelmia!
Suomi ei näytä aina loogiselta kieleltä.
