Suomi on helppo kieli, sillä sitä äännetään niin kuin kirjoitetaan, kuulee suomalaisten usein sanovan. Ja tottahan se tavallaan onkin: yksinkertaistaen voisi sanoa, että suomessa jokaista kirjainta vastaa yleensä yksi äänne, joka on suunnilleen sama jokaisella ääntämiskerralla. Totuus on kuitenkin hieman monimutkaisempi.
Avainsana-arkisto: äänteet
Vokaalit kielen kaunistajina
Väitetään, että mitä enemmän kielessä on vokaaleja, sitä kauniimmalta se kuulostaa. Väite voi hyvinkin pitää paikkansa kieltä kokonaisuutena ajateltaessa, mutta esimerkiksi runonpätkän tasolla teoria ei yllättäen ehkä toimikaan.
V-mäistä ääntämistä
Englannin alkeiskursseja pitäessäni olen huomannut, että monille suomalaisille tuntuu olevan hankalaa ääntää englannin f, w ja v oikein englantia puhuttaessa tai luettaessa. Kuulumisia englanniksi kyseltäessä yksi jos toinenkin ilmoittaa olevansa viiniä vastaamalla: ”I’m wine”, vaikka oikea muoto tietysti olisi äffällinen ”fine”.
Suomen ässä on ässien ässä
Suomen kielen äänteisiin ajatellaan perinteisesti kuuluvan vain yhdenlainen sibilantti eli s-äänne. Se on se tavallinen suomalainen ässä, soinniton ja suhuton äänne. Suomeen on kuitenkin kulkeutunut lainasanojen mukana myös soinniton suhuässä sekä soinnillinen, suhuton ässä.
Fonetiikka on valtaa
”Kaupan kassalta maailman suosioon!” Suomalaisen Sara Maria Forsbergin kielivideo kaikkine seurauksineen ja vaikutuksineen oli mielestäni kiehtovin maaliskuun alkupuolen kieliuutisista. Eri kieliä imitoiva Youtube-videopätkä nostatti uskomattoman kohun eri puolilla maailmaa.