Kieliluotsi
Kieliluotsin lokikirjassa julkaistaan blogikirjoituksia kielestä ja sen ilmiöistä sekä Kieliluotsille ajankohtaisista asioista. Lokikirjasta löytyy myös suomen kieliopin hankalia kohtia käsitteleviä käytännön kielivinkkejä. Vastaamme mielellämme kommentteihinne ja aiheeseen liittyviin kysymyksiinne, joten kerrottehan ajatuksenne meille!
Jokakesäisestä syntymäpäiväruuhkasta jälleen kerran selviytyneenä päätin tarttua asiaan, joka ei näköjään jostain syystä koskaan lakkaa häiritsemästä minua. Se on synttärikorteissa ja -koristeissa käytetyt, usein virheelliset syntymäpäiväsankarin ikään viittaavat merkinnät.
Pilkun käyttäminen on yksi suomen kieliopin hankalimmista asioista. Monille ovat jääneet kouluajoista mieleen vanhat pilkkusäännöt, ja niitä he soveltavat kirjoittamissaan teksteissä vielä nykyäänkin.
”Onnea uudellevuodelle”, lukee muutama vuosi sitten saamassani uudenvuodenkortissa. Kiitos vain, mutta mitä tuossa kortissa oikeastaan toivotetaankaan, kun kieli-ihminen alkaa oikein saivarrella?
Olen aina ollut todella tarkka suomen kielen oikeellisuudesta. Jo pienenä kiinnitin kielellisiin asioihin enemmän huomiota kuin keskivertolapsi. Tämä ominaisuuteni on mitä luultavimmin peräisin omilta vanhemmiltani, jotka hekin ovat aina olleet tarkkoja kielen oikeellisuudesta.
Viime aikoina minua on erityisesti ärsyttänyt kolme kieliasiaa. En tiedä, miksi juuri ne kolme. Ehkä olen nyt vain törmännyt niihin enemmän kuin tavallisesti. Kyseessä ovat huomioida-sanan käyttö huomioon ottamisen merkityksessä, tavan adessiivi ja mediat-taivutusmuoto. Tiedän kyllä, että suomen kielen lautakunta on aikojen saatossa väljentänyt kielioppisääntöjä kaikkien kolmen tapauksen kohdalla, mutta silti ne ärsyttävät!
Jokainen elävä kieli muuttaa muotoaan koko ajan. Se kehittyy jatkuvasti omaa tietään kielioppisäännöistä huolimatta. Kielen puhujat ratkaisevat kielenkäytöllään, mihin suuntaan kehitystä tapahtuu. Mutta kuka päättää virallisesti, milloin joku kielioppisääntö on vanhentunut? Jos ”kaikki” rikkovat kielioppisääntöä, onko säännöllä enää mitään arvoa? Kuka oikein määrittelee, mikä on hyvää suomea?