Kieliluotsi
Kieliluotsin lokikirjassa julkaistaan blogikirjoituksia kielestä ja sen ilmiöistä sekä Kieliluotsille ajankohtaisista asioista. Lokikirjasta löytyy myös suomen kieliopin hankalia kohtia käsitteleviä käytännön kielivinkkejä. Vastaamme mielellämme kommentteihinne ja aiheeseen liittyviin kysymyksiinne, joten kerrottehan ajatuksenne meille!
Eräs ulkomaalainen tuttavani luuli, että suomen kielen penkki on yleisnimi kaikille istuimille. Kun sitten yritin selittää hänelle, millainen istuin penkki oikeastaan onkaan ja miten se eroaa muista istuimista (esimerkiksi sohvasta), törmäsinkin yllättäviin vaikeuksiin.
Koukeroista, vaikeaselkoista virkakieltä kutsutaan usein kapulakieleksi. Jos teksti on kirjoitettu kapulakielellä, varsinainen asia hukkuu usein hienojen sanakäänteiden, pitkien virkkeiden ja epäselvien lauseenvastikkeiden alle. Lukijan huomio keskittyy tekstin muotoon, ei sisältöön.
Jokainen elävä kieli muuttaa muotoaan koko ajan. Se kehittyy jatkuvasti omaa tietään kielioppisäännöistä huolimatta. Kielen puhujat ratkaisevat kielenkäytöllään, mihin suuntaan kehitystä tapahtuu. Mutta kuka päättää virallisesti, milloin joku kielioppisääntö on vanhentunut? Jos ”kaikki” rikkovat kielioppisääntöä, onko säännöllä enää mitään arvoa? Kuka oikein määrittelee, mikä on hyvää suomea?
Kyllähän jokainen omaa äidinkieltään osaa. Niin kuulee usein sanottavan, ja tottahan se onkin. Omaa äidinkieltään ei yksinkertaisesti voi puhua väärin. Miksi sitten kouluissa opetetaan äidinkieltä? Ja miksi jotkut valittavat huonosta ja rappeutuneesta kielestä? Jos kerran äidinkieltään ei voi puhua väärin, kieli ei kai voi koskaan olla virheellistä, vai voiko muka?