Taas on joululauluaika! Kieli-ihmisenä olen aina, jo lapsesta asti, kuunnellut myös joululaulujen sanoja tarkasti. Aina minulle ei kuitenkaan ole ollut ihan selvää, mitä lauluissa oikeasti sanotaan. Tässä muutamia joululaulujen kohtia, jotka olen aluksi kuullut väärin, sekä syy väärinkäsitykseen.
Avainsana-arkisto: sanasto
Kypsä tähän raakuuteen
Suomen kielen oppitunnilla laajennettiin adjektiivisanavarastoa vastakohtia pänttäämällä. Kun päästiin sanapariin raaka – kypsä, asiasta tuli hieman mutkikkaampi. Noiden kahden sanan merkitys nimittäin vaihtelee hyvinkin paljon sen mukaan, mitä substantiivia ne määrittävät.
Varo vaanijakoiraa
Joka-aamuinen juoksulenkkini vie ohi talon, jonka seinässä on kyltti: ”Täällä vaanin minä.” Kaiken lisäksi kyltissä on maailman kilteimmän näköisen koiran kuva. Kyltti särähtää kielikorvaani joka aamu. Koiratko muka vaanivat? Ja vielä noin kiltinnäköiset?
Mies ja lautanen
Suomessa on viime päivinä virinnyt ehkä jopa yllättävän kiihkeä kieliaiheinen keskustelu, kun Aamulehti ilmoitti aloittavansa kielellisesti sukupuolineutraalin linjan muun muassa tittelien suhteen.
Koirakieltä ja vauvakieltä
Selailin hiljattain Helsingin Sanomien Kuukausiliitettä 4/2017, ja silmiini pisti mielenkiintoinen, koirakielellä kirjoitettu juttu. Sitä lukiessani tajusin, että koirakielihän on melkein samanlaista kuin vauvakieli.
Vanhuksia, ikääntyviä ja senioreja
Ihmiset jaetaan usein iän perusteella lapsiin, nuoriin, keski-ikäisiin ja vanhuksiin. Ryhmien välillä ei kuitenkaan ole selvästi määriteltyjä ikärajoja, ja monen varttuneemman ihmisen mielestä keski-ikäisen ja vanhuksen välillä tulisi olla vielä jokin erityinen, virkeille eläkeläisille sopiva lokero. Eiväthän he mitään vanhuksia ole! Nuo ihmiset ovat kuitenkin jo saavuttaneet eläkeiän, eli sekä kalenterin että lain mukaan he ovat vanhoja. Miksi heitä ei sitten saa sanoa vanhuksiksi? Millä nimellä heitä pitäisi kutsua?