Joka-aamuinen juoksulenkkini vie ohi talon, jonka seinässä on kyltti: ”Täällä vaanin minä.” Kaiken lisäksi kyltissä on maailman kilteimmän näköisen koiran kuva. Kyltti särähtää kielikorvaani joka aamu. Koiratko muka vaanivat? Ja vielä noin kiltinnäköiset?
Kissapetojen hommaa?
Minun kielitajuni mukaan vaaniminen on ensisijaisesti toimintaa, jota lähinnä kissapedot harjoittavat saalistaessaan. Kun kissapedot vaanivat, ne menevät matalaksi, niiden lihakset jännittyvät, häntä tekee nopeaa, edestakaista liikettä ja silmiin syttyy vaarallinen kiilto.
Toki muutkin pedot voivat vaania. Siinä tapauksessa miellän vaanimisen sellaiseksi, että peto vain odottaa jossakin piilossa ja hyökkää sitten yllättäen pahaa-aavistamattoman uhrinsa kimppuun.
Vaania? Mitä?
Vanhan kunnon Nykysuomen sanakirjan mukaan vaania-sanalla on kolme merkitystä:
- ”1. salaa, huomaamattomissa pysytellen pitää jkta t. jtak silmällä odottaen sopivaa tilaisuutta hyökätäkseen kimppuun, yllättääkseen, jtak paljastaakseen, tuhotakseen, vahingoittaakseen tms., väijyä; epäluuloisesti us. pahansuovassa tarkoituksessa tarkkailla, urkkia, vakoilla, ’kytätä’ jkta t. jtak.”
Tuo sopisi kyllä koiraankin periaatteessa, mutta siinä tapauksessa koiran täytyisi olla todella ilkeäluonteinen. Kyltin kuvan koiraan tuollaista tietoista pahansuopuutta on erittäin vaikea kuvitella.
- ”2. harv. odottaa saadakseen, kärkkyä, ’kytätä’.”
Nykysuomen sanakirja ottaa esimerkin pullaa vaanivista lapsista äidin leipoessa. Tämä voisi tulla kysymykseen koiran suhteen. Koiraa pitää varoa, sillä se voi tulla kärkkymään makupaloja jopa liian innokkaasti?
- ”3. vainuta, ounastella.”
Nykysuomen sanakirjan esimerkissä esiintyy juuri koira: ”[Koira] vaani jotakin … ehkä ahmoja tai susia.” Mutta tässä tapauksessa koira ei siis tietenkään vaaninut piilossa pitäen ahmoja tai susia saaliina, vaan koira vainusi ahmojen tai susien olevan lähettyvillä. Tuollainen vaaniminen ei kyllä kuulosta varoituskyltin arvoiselta!
Mitä pitää varoa?
Mitä minun siis oikeastaan pitäisi pelätä aamulenkillä sen koiratalon kohdalla? Nykysuomen sanakirjan mukaan todennäköisimmin koiraa, joka herkkujen toivossa tulee kärkkymään liian lähietäisyydelle. Tai sitten erittäin kiltinnäköistä mutta julman ilkeää koiraa, joka koko ajan vain odottaa piilossa, että pääsisi hyökkäämään viattoman lenkkeilijän kimppuun.
Tuskin koiran omistajat kuitenkaan kumpaakaan noista vaihtoehdoista tarkoittavat. Eivätköhän he vain käytä vaania-sanaa vartioida-sanan synonyymina pitääkseen kutsumattomat vieraat loitolla. Toivotaan ainakin, etteivät nuo Nykysuomen sanakirjan mukaiset spekulaatiot pidä paikkaansa!
Vaaniiko tämä vahtikoira ihmisiä, herkkuja vai susia?
