Joskus sitä saa hassuja ideoita. Tällä kertaa aloin miettiä suomen kielen verbejä eläinkunnan kannalta. Kaikki lähti siitä, kun kuulin erään henkilön sanovan, että aurinko porottaa niin, että oikein hirvittää!
Eläimen perusmuoto + -(t)taa/-(t)tää
Aloin miettiä, onko suomessa enemmänkin perusmuotoisia verbejä, joiden alussa on eläimen nimi perusmuodossaan ja lopussa -(t)taa tai -(t)tää vokaalisoinnun mukaisesti. Tähän mennessä olen saanut kasaan seuraavat verbit, osittain tuttavieni avustuksella: hirvittää, porottaa, jänistää, tiputtaa, varistaa, puputtaa, koittaa, kanittaa ja matottaa. Kaksi viimeistä tosin ovat hieman rajatapauksia: kanittaa on murresana, ja vaikka matottaa eli varustaa matoilla noudattaakin kieliopin sääntöjä, se ei ole kovin yleisesti käytössä oleva sana ainakaan minun tietääkseni.
Kelpaamattomat sanat
Muutama sana jouduttiin rajaamaan kokonaan pois, sillä ne eivät täyttäneet alkuperäisiä ehtoja: ketuttaa, haittaa, särkeä, madottaa ja sorsastaa. Vaikka haittaa onkin selvä suomenkielinen sana, jossa on eläimen perusmuoto + -(t)taa, verbin perusmuoto on kuitenkin haitata. Särjestä muodostettu verbi puolestaan olisi särkittää ja sorsasta sorsattaa. Madottaa ja ketuttaa karsiutuivat, sillä eläimen piti olla perusmuodossa ilman astevaihtelua.
Lisää kaivataan!
Nyt pyydän apua teiltä lukijoilta. Keksikää lisää tuollaisia eläinverbejä ja kertokaa ne kommentissa, niin katsotaan, miten paljon niitä oikein löytyykään!
Poroakin hirvittää, kun aurinko porottaa.
